Syntymä on yleensä perheessä iloinen tapahtuma. Uusi ihminen tulee tähän maailmaan ja oman uskomukseni mukaan juuri siihen perheeseen kuin tarkoitettu on. Perhe kasvattaa lasta ja lapsi perhettään. Siitä alkaa elämä, jota jokainen meistä parhaan taitonsa mukaan elää. Jokainen meistä tekee päätökset siitä millaiseksi elämänsä rakentaa. Itse uskon vahvasti ajatuksen voimaan ja siihen, että voimme omilla ajatuksillamme vaikuttaa oman elämämme kulkuun ja myös käyttäytymiseemme sekä ihmissuhteisiimme. Jos ajattelemme positiivisesti elämäkin kulkee paremmin.
Kuolema sitten taas on vastaavasti yleensä perheessä surullinen tapahtuma. Läheiset kaipaavat poismennyttä. Jokaisella meillä on kuitenkin aika lähteä täältä ennemmin tai myöhemmin. Se on niitä harvoja asioita joka on varma. Miten siis elää elämänsä niin, että voi hyvillä mielin lähteä ja koska lähdön päivää emme tiedä, niin jokainen päivä tulisi elää niin kuin viimeinen. Tehdä asioita joista nauttii, näyttää rakkailleen kuinka heistä välittää ja mitä kukakin sitten laskee hyvään elämään kuuluvaksi. Huomenna voi olla myöhäistä.
Näitä kysymyksiä pohtiessani tulin lopputulokseen, elämässä niin kuin monessa muussakin matka on tärkeä ei päämäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti