sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kiire viikko

Tänään mietiskelin, että kuinka äkkiä sitä tottuukaan tähän leppoisaan elämän tahtiin. Siihen kun kalenteri on tyhjä ja mihinkään ei ole kiire. Tämä viikko tuntui kiireiseltä, kun joka päivälle oli jotain suunniteltua. Ei se suunniteltu tapahtuma välttämättä vienyt kuin tunnin tai kaksi ja kaikki tapahtumat olivat minulle mieluisia ja tärkeitä. Jonkinlainen kiireen tuntu siitä kuitenkin tuli. Ja huomasin, että esimerkiksi tämä blogin pito siinä vaiheessa unohtui vallan.

No mitä kaikkea ihanaa sitten tällä viikolla ehdin oikein tehdä. Ehdin harrastaa liikuntaa eli normaalit kahvakuula, 50+-jumppa ja sennukarate olivat taas ohjelmassa. Tiistaina pääsin minulle tärkeän NLP:n (Neuro Linquistic Programming) pariin, kun Porissa oli NLP-ilta. Aiheena oli onnellisuus ja elämän tärkeät valinnat ja vetäjänä minun ihana opettajani Marjukka. Sain siskoni myös houkuteltua mukaan. Ilta oli leppoisa ja lämmin henkinen ja pari harjoitustakin tuli tehtyä. Mielenkiintoista nähdä, miten ne vaikuttavat elämän kulkuun. Uusia oivalluksia ainakin sain. NLP:stä saatte varmaan kuulla lisää tässä matkan varrella. Etenkin kun maaliskuussa aloittelen NLP Master -kurssia. Täältä NLP-yhdistyksen sivuilta saa esim. tietoa NLP:stä, jos nyt jo kiinnostaa. NLP-lyhyesti

Torstaina ajeltiin ystäväni kanssa Tampereella nääs ja vietettiin rattoisa päivä, vaikka alkuasetelma ei ihan sellainen ehkä ollutkaan. Totuttuun tapaan aiheutettiin kikattelullamme ja jutuillamme hämminkiä julkisilla paikoilla ja paransimme maailmaa minkä kerkesimme. Jos ei muuta niin oma olo parani. Nautimme myös yhteisestä ruokahetkestä koko hänen perheensä kanssa, pienten kommellusten jälkeen. Kuinka tärkeitä tällaiset yhteiset hetket ovatkaan.

Ystävänpäivä vanttuut
Perjantaina juhlittiin ystävänpäivän lisäksi myös nimiäisiä. Meidän suvun ihana pikkuprinsessa sai nimen. Nämä olivat minulle ihan ihka ensimmäiset nimiäiset ja ihana kokemushan se oli. Juhlasta oli tehty hieno ja lämminhenkinen. Ja jos ei muilla niin lapsilla ainakin oli keskenään ihan hulvattoman hauskaa. Kikattelu ja pienten (ja hiukan isompienkin) jalkojen töminä oli jatkuvaa. Yksi jos toinenkin pieni pää oli aivan hiestä märkä.

Lauantaina pääsin taas nauttimaan liikunnan ilosta Tampereelle Ryhmäliikunnan ohjaaja -kurssin viimeiseen osioon. Alussa demotunnilla meistä tai ainakin minusta vietiin luulot pois tai ainakin mehut. Pohkeet itki tuskasta ja hiki virtasi. Hauskaahan se oli ja uusia kavereitakin löytyi. Oli myös hienoa saada positiivista palautetta omasta näytetunnistaan. Ei sitä ole toista vuotta ihan metsässä oltu jumppatuntien vetämisessä.

Kaffeepöytä
Tänään sitten Kunnon naiset tarjosivat soppaa ja muita herkkuja ravintolapäivän tiimoilla. Väkeä kävi loistavasti ja kaikki meni muutenkin nappiin. Itselläni ainakin oli oikein hauska päivä ja sitten käytiin vielä rentoutumassa Ravintola Rubiinissa ja nauttimassa tämän ravintolan herkuista. Minulla odottaa vielä jääkaapissa yksi herkkuannos. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti