Ulkoilua

Tähän heti alkuun pari luontokuvaa eiliseltä. Oli levittelemässä pyykkejä, kun lahdelta kuului kauhea rääkäisy. Siellä lokki jahtasi haikaraa. Nopea pyrähdys sisään ja kuvaamaan. Ensin kuvittelin haikaran jo kaikessa rauhassa istuskelevän kivellä, mutta mahtavan kokoinen ilmestys olikin merihanhi. Sitten näin kaulushaikaran kiertelemässä. Olen sen muutamana iltana kuullut tuossa puhaltelevan. Taitaa etsiä pesäpaikkaa näiltä nurkilta, mutta lokit ovat erimieltä.

 

 
Tänään lähdin Huhtalasta patikoimaan osaa Preiviiki-Yyteri reitistä. Lähdin ensin patikoimaan Leveäkarin lintutornille. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi, mitä oivallisin patikointi keli. Poikkeilin matkalla lintutorneilla ja sain västäräkeistä vaki kavereita. Leveäkarin lintutonilla join kahvit ja söin evästä ja siitä päätin jatkaa vielä Etelärantaan. Matka tökkäsi polun katoamiseen. Palasin takaisin ja matkalla pari valkohäntäpeuraa ohitti minut pulloharjat pystyssä. Kuvaa niistä en ehtinyt nappaamaan. Pari ruskosuohaukkaakin näin matkan varrella. Takaisin Huhtalaan päästyäni päätin vielä käydä Yyterin lietteiden lintutornilla ja sieltä näkyikin jo uusi rakenteilla oleva lintutorni niin sinnekin sitten piti vielä jatkaa. Kahvittelin taas uudella lintutornilla ja ihailin lietteiden maisemia. Alla oleva kuvakavalkaadi kertokoon matkasta tarkemmin.
 

Minä ja Väpe västäräkki ensimmäisellä lintutornilla.

 

"Jos mä täältä vaan vähän kurkkasen"

 

Onko jollain aivot hukassa?

 

Kurkipariskunta Leveäkarin lintutornin niityllä.

 

Tähän se matka sitten tyssäsi. Tuolla jossain polku varmaan jatkuu.

 

Valkovuokkoja

 

Käpytikka työn touhussa

 

Upeat uusi väylä Yyterin lietteiden uudelle lintutornille.

 

Evästauko

 

Kuvittelin jo bonganneeni jonkun harvinaisen vesilinnun,
mutta naurulokkihan se olikin.

 

Kevään ensi rentukat

 

Siellä se liiteli ylhäisyydessään. Oisko ollut merikotka?

 

Neljän tunnin taivallus piti palkita tietty jätskillä

Energiaa etsimässä

Liekö syynä toista viikkoa jatkunut flunssa vai joku muu, mutta viikon verran on ollut veto aivan pois. Tänä aamuna päätin, että kyllä se jostain täytyy löytää, se kadonnut energia. Pääsiäisenä toki tuli tehtyä pihahommia, mutta vähän väliä huomasin nojailevani harjanvarteen ja katselevani maisemia. Tai istuskelevani ruusupuskan vieressä käymässä oksan kanssa keskustelua onko jo aika leikata pois vai ei. Toki puutarha hommat ovat minulle se yksi energian lähde, vaikka sitten kauniisti kukkivat krookukset tai sinivuokot.

Tänään päätin sitten lähteä hakemaan sitä kadoksissa olevaa energiaa lähimaastosta ja kyllähän sitä ainakin hiukan löytyi tuosta Halssin ja Enäjärven venerannan väliltä. Aurinko paistoi ja ilma oli kuulas. Perhosen lentelivät jo lämpimimmillä paikoilla. Nokkosperhonen suostui kuvattavaksi, mutta Neitoperhonen päätti näyttäytyä, sulkea siipensä ja karata pois.

 

 

Linnuista malliksi suostui vain lokkipariskunta, jotka ensin poseerasivat veneen katolla ja sitten molemmat asettuivat poseeraamaan tolppien nokkaan. Joutsen pörhenteli menemään niin etäällä, etten saanut kunnon kuvaa ja Silkkiuikkuja pyöri rannassa parikin pariskuntaa, mutta piilottelivat kaislikossa. Rentukatkin aloittelevat jo kukintaansa. Ensi viikolla varmaan saa jo ihailla niiden keltaista loistoa. Hetken istuskelin laiturin päässä nautin tuulesta poskella, lintujen laulusta ja veden liplatuksesta. Sieltä se energia lähti tulemaan. Kotiin päästyäni istahdin rappusille vielä lukemaan ja nautiskelemaan auringon paisteesta kissojen kanssa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

 

 

Oman maan anemonet ja mukulaleinikit
 

Elämä opettaa

Elämä tuo eteemme opettajia, mitä kummallisimmilla tavoilla. En suosittele kenenkään kuitenkaan käyttämään tätä tapaa toisia opettaakseen, vaikka minä siitä oivalluksia sainkin, tosin se ei varmaan ollut ainakaan tällä tapaa henkilön tarkoitus. Olen pitämässä toista kertaa Reposaaressa NLP-tilaisuutta ja asiaan liittyen sain eilen nimettömän tekstiviestin, joka aluksi pelotti, mutta kun otin NLP-työkalut käyttööni se aukaisi minulle paljon ajatuksia ja vahvisti sitä minkä takia haluan jatkaa NLP:n parissa.

Vaihdoimme mielipiteitä muutamissa viesteissä, mutta lyhykäisyydessään viestien sisältö liittyi siihen, että NLP/ minun esitykseni on kusetusta, paskanjauhantaa, rahastusta ja manipulointia. Itse en saanut vastauksia kysymyksiin kuinka paljon henkilö tietää NLP:stä ja onko hän käynyt kuuntelemassa, mitä puhun. Mielenkiintoista.

Mitä tästä kaikesta sitten oivalsin. Ensiksi pysymällä keskellä itseään ja sydän avoimena kaikessa rauhassa, pystyt kommununikoimaan ja samalla myös rauhoittamaan toista. Omassa vallassasi on kuinka reagoit ja asennoidut saamaasi viestiin. Ja huomasin vielä senkin, että koska olen täysin puhumani asian takana ja tiedän kokemuksesta kuinka se toimii, minun oli helppo pysyä rauhallisena, koska en allekirjoittanut yhtäkään viesteissä olevista lausumista.

Siitä siirtyen sujuvasti toiseen asiaan eli nuo viesteissä mainitut asia eivät vaan olleet minun kartallani. Eli yksi NLP:n perusoletuksista on, että meillä on kartta ja maasto. Maasto on todellisuus ja meillä jokaisella on oma karttamme kuinka sen todellisuuden näämme. Oma karttamme on meille se totuus, mutta meidän on mahdollista niin halutessamme laajentaa karttaamme. Tämän henkilön tausta, historia, kokemukset yms. ovat mahdollisesti muokanneet hänen karttansa niin, että hän on tuota mieltä.

Todennäköisesti tällä henkilöllä oli myös omalta kartaltaan katsottuna hänelle positiivinen tarkoitus. Mikä se oli, sitä en tiedä. Mahdollisesti ehkä estää minua kusettamasta, rahastamasta ja manipuloimasta ihmisiä, mitä omasta mielestäni en tee. Mutta hän näki ehkä tällaisen uhan, perustuen omiin kokemuksiinsa ja tulkintoihinsa.

Jostain olen aikoinaan lukenut, että kun asettaa itselleen tavoitteita, elämä välillä koettelee haluatko todella jatkaa tätä polkua, oletko valmis jatkamaan. Minulle näitä koettelemuksia on tällä viikolla tullut jo kahdesti toinen epävarmuuden ja vanhan uskomuksen esiin pullahtaessa ja toinen tämän tekstiviestittelyn muodossa. Molemmat vahvistivat sitä, että olen oikealla polulla. Paljon on vielä opittavaa, mutta ilolla jaan näitä oivalluksia ja toivon, että joku muukin mahdollisesti näiden avulla saa omat oivalluksensa.

Elämän runsautta

Suruvaippa paistattelemassa päivää.

Kun ilmoitin vuorotteluvapaastani, eräs ystäväni totesi, että kuinka oikein saat aikasi kulumaan. Takana oleva runsas viikko on minulle taas näyttänyt kuinka paljon ihania, erilaisia, monipuolisia asioita elämään voi kuuluakaan. Voi tätä elämän runsautta iloa, pelkoa, riemua, riehakkuutta, uteliaisuutta, rauhaa, rakkautta ja niin paljon muuta.

Olen runsaan viikon aikana ehtinyt nauttia lähilasten ja läheisten seurasta. Ollut luonnossa ja ihmetellyt sen pieniä ihmeitä. Olen ollut käsityöristeilyllä ystäväni kanssa ja löytänyt siellä sen kaiken läheisyyden ja nuoruudenajan riemun, mitä meillä on aina ollut. Olen ollut sairaalassa. Jännittänyt, pelännyt ja ollut äärettömän kiitollinen, että kaikki menikin paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Olen nauttinut äidin ja tyttären seurasta. Olen nauttinut äitini seurasta. Olen matkannut Turkuun ja nauttinut kohtaamisista, NLP:stä, mielikuvamatkoista ja uusista kokemuksista. Olen juonut shamppanjaa. Olen syönyt maukasta ruokaa. Olen nauttinut piknikkiä pitkospuilla ja järven rannassa. Olen ihmetellyt taloja ja sisäpihoja. Olen nauttinut hetkestä. Olen unelmoinut ja toteuttanut unelmiani. Ja mitä kaikkea muuta. Kuvat kertokoot puolestaan.

Nokikanoja meidän rannassa. Lasten kanssa näitä ihmeteltiin.

 


Utelias orava Kirjurinluodolla



Maisemia matkalla Tukholmasta Turkuun



Hetki shamppanjalle



NLP -viikonlopun yöpymispaikka



Iltakuutamo Aurajoenrannalla

Olen tässä, olen läsnä

Jos laittaisin blogiini kuvia ihmisistä, täältä löytyisi kuva lapsista metsäretkellä, piknikeistä läheisten kesken, hytisevä ystäväni laivan kannella, omakuva merelle päin sekä lauantai-illan polkupyörähurjastelijat. Mutta koska en niitä tänne laita te voitte kuvitella nuo hetket mielessänne, juuri sellaisina kuin haluatte.