Höperöitymässä hevosista?

Onko heppahöperyys tarttuva tauti? Siinä tapauksessa riski on suuri, koska ystäväpiirissäni on aika monta heppahöperöä. Joulukuun alussa ystäväni järjesti invalidiratsastuksen neljälle hengelle, jotka eivät olleet koskaan ratsastaneet, Kyläkorven ratsastuskoululla ja minä tietysti mukana. Täytyy myöntää, että ratsastaminen oli yllättävän mukavaa ja ylitin itseni täysin, kun sain sen ison eläimen liikkeelle ja satunnaisesti jopa ravaamaan. Onkohan ensi ratsastus niin kuin ensi rakkaus, sen muistaa ikuisesti. Herkku hurmasi minut täysin, mutta niin se on tainnut hurmata aika monta muutakin ratsastajaansa. Nyt alkuvuoden onnistuin välttämään heppahöperöitymistani, mutta aika näyttää kuinka käy.





Tänään olin veljeni lasten ja heidän yhden ystävänsä kanssa Kyläkorven ratsastuskoulla kesäkauden avajaisissa. Alkuperäinen syy lasten mukaan ottamiseen oli veljentyttäreni alkava heppahöperyys ja se että olen luvannut hänelle, että kymmenvuotismatkan sijasta kustannan hänelle ratsastustunteja. Niin ja tietysti samalla saan itsekin hyvän syyn lähteä aloittelemaan ratsastusta. No joka tapauksessa ennen tuntien aloittamista halusin kokeilla, mitä hän tämän tallin hevosista tykkää. Ja siellähän tytöt istuivat talutusratsastuksessa sekä Tillin että Herkun selässä. Veikka taas hymyili leveästi Vilin selässä. Lapset rakentelivat itselleen myös upeat keppihevoset ja näytöksen aikana kännykkäkamerat napsuivat tiheään tahtiin. Kolme tuntia vietimme tallilla ja lapsilla ei ollut mihinkään kiire.

 

 

Äsken sain viestin ratsastuskoulun omistajalta, uusi kurssi alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Minä ja veljentyttöni olemme siellä mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Jännityksellä odotan höperöidynkö hepoista vai kuinka käy.