Juhannus

Kuten jo useina vuosina juhannus sujui rauhallisissa merkeissä. Torstai aamuna jo pakkasin kissat ja kassit, hain siskon ja äidin mukaan ja suunnistimme kohti Laviaa. Päivä meni mukavissa merkeissä pihahommissa puuhastellessa. Ja vaikka juhannukseksi luvattiin huonoa keliä niin itse ainakin satuin aina paikkoihin, missä pystyin nautiskelemaan kohtuu kauniista keleistä. Toki kylmä välillä oli, mutta se on vaatetus kysymys ja vettäkin välillä satoi, mutta sekin sattui lähinnä silloin, kun olin jossain sisätiloissa.

Kissatkin pääsivät taas nauttimaan maaseudun rauhasta. Tosin koirien seurasta he eivät niinkään tykänneet. Mutta sopu sijaa antaa ja pienin järjestelyin sopuisa yhteiselo onnistui. Hiiru vaelsi päivät ulkona jossain omilla teillään ja Veera huilaili sisällä. Koirakolmikko taas tössötti kaikessa rauhassa pihassa.

Juhannusaattopäivänä suunnistin kohti Viljakkalaa. Tarkoituksena oli toteuttaa viime vuonna perinteeksi otettu juhannusyön kätköily. Ensin käytiin Kurjen rannassa hiukan grillailemassa ja lapset saunoivat ja uivat. Ilma oli aika vilpoinen, mutta kun oli riittävästi vaatetta päällä ja istuskeli nuotion läheisyydessä, niin tarkenihan siinä.

Illalla käytiin Inkulan sillalla ihailemassa kokkoa ja maisemia. Aurinko paistoi pilvien raosta ja haitari soi.

 Yhdeksän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa. Matkalla satoi vettä aika runsaastikin ja hiukan jännitti, mitä kätköreissullemme käy, mutta perille päästyämme sade oli jo loppu ja saimme nauttia hienosta säästä ja sateen raikastaman metsän tuoksuista. Untuvatakki ei tosin ollut liikaa tällä reissulla. Poimimme matkan varrelta muutamia kätköjää ja sitten suuntasimme Haukanhiedalta kohti Iso-Ruokejärveä.

Yön hämärtyessä sumu nousi lampien pinnalle ja liikkui siinä kuin haamu. Pilvet ja metsä heijastuivat tyynistä lammista. Metsä tuoksui ja linnut lauloivat yöserenaadejaan. Mikäs siinä oli taivaltaessa hämärtyvässä yössä. Moni muukin oli tästä juhannusyön taiasra halunnut nauttia luonnon helmassa ja matkan varrella oli paljon telttailijoita. Suurin osa oli kuitenkin jo unten mailla meidän taivaltaessamme puolen yön molemmin puolin. Paluumatkalla kotiin pienemmät taivaltajat sitten nukahtivatkin jo melkein heti.

Loppu juhannukseni vietin Laviassa ja siihen kuului niin junalla ajelua, metsäretkeilyä, grillailua, kuin vaan hyvästä seurasta nauttimistakin. Monipuolinen ja nautinnollinen juhannus taas tälläkin kertaa.