Karhunkierros päivä 1 Hautajärvi - Savilampi

Niin ne pitkälliset haaveet vaan toteutuu. Olen vuosikausia haaveillut Karhunkierroksen vaeltamisesta ja nyt kesäkuun alussa sain toteuttaa haaven siskoni kanssa. Saavutus oli myös, että teimme reissun kahdestaan ilman miehistä apua.

Olimme yötä Rukalla asuntoautossa ja aamulla hyppäsimme Hautajärvelle menevään Karhunkierrosbussiin. Hautajärven luontotalolla joimme kahvit ja yhdeksän aikoihin olimmekin jo valmiit lähtöön. Ei kun viimeiset kuvat, rinkat selkään ja menoksi. Minun rinkkani painoi lähtiessä 20 kiloa ja siskoni 17 kiloa. Aurinko paistoi ja ilma oli sopiva patikointiin. Ensimmäisen päivän etapiksi oli suunniteltu Savilampea ja tämä olikin sitten matkasuunnitelmassamme ainoa etappi joka piti. Tosin lähdimme liikkeelle joustavalla aikataululla. Meillähän ei ollut mihinkään kiire.

Luonnon ihmeitä, mitenhän tämänkin joku on tänne keskelle
metsää saanut.

Alkumatkasta polku kulki metsä- ja suoalueilla. Kulku oli helppoa ja pysähtelimme sopivin väliajoin huilaamaan. Matka ei tapa vaan vauhti oli mottomme. Tuttujakin matkan varrella tuli jo heti. Edellisellä iltana tapaamiemme koiraystävien leirin ohitimme jo heti Hautajärven jälkeen. Maasto oli vaihtelevaa ja muutaman kilometrin päästä lähdimme kulkemaan Savinajoen rantametsissä. Savinajoen laavulla pysähdyimme hiukan evästämään ja jatkoimme matkaa sitten virkistyneinä.

Riippusilta

Suomaisemaa

Puro

Maisemat olivat jo alkutaipaleellakin upeat ja vaihtelevat. Oli metsää, joen vartta, suota ja puroja. Ensimmäinen riippusiltakin päästiin ylittämään. Voi tätä luonnon monimuotoisuutta. Plussana vielä, että hyttysiä oli todella vähän. Soilla kukkivat hillat, suokukat ja raatteet. Jokien varrella rentukat olivat jo lopettelemassa kukintaansa ja niityillä kullervot pääosin vielä nupuilla.


Vaeltaja

Rupakivi

Ensimmäisen päivän taipaleen nähtävyytenä oli Rupakivi, joka on veden ja jään muokkaama raukki. Tällaisia joessa olevia raukkeja on Suomessa vain kaksi. Tässä kohtaa saatiin heittää rinkat selästä ja laskeutua jyrkkiä portaita ihailemaan Rupakiveä. Voi kun oli askel kevyt.



Joenrantaniitty

Rupakiven jälkeen olikin sitten enää lyhyt pätkä Vasaojan laavulle, jossa paistettiin makkarat ja levättiin hetki. Sekin olisi ollut mukavan oloinen paikka yöpyä, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa Savilammelle, kun kellokaan ei ollut vielä kovin paljon. Savilammella oltiin kuuden maissa.

Savilammella tavattiin taas tuttuja. Osa jatkoi Taivalkönkäälle, mutta me päätimme ottaa ekan päivän maltillisesti ja pistää leirin pystyyn. Olihan matkaa tällekin päivälle kuitenkin tullut viitisentoista kilometriä. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi yksi pariskunta, jotka nukkuivat autiotuvassa.

Teltta saatiin pystyyn ongelmitta ja kaikki muukin sujui suht hyvin. Uni tuli jo yhdeksän aikaan, hyvän iltapalan jälkeen.

Leiri Savilammella