Karhunkierros päivä 2: Savilampi - Merenoja

Aamu Savilammella

 Aamulla heräiltiin kuuden maissa. Minä tosin olin pyörinyt koko yön. Varmaankin hiukan ylikierroksia ekan päivän jälkeen ja telttayöpyminenkin vaati taas totuttelua. Tosin viime vaelluksen jälkeen nyt olivat niin tyyny, makuupussi kuin alustakin ok. Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kahdeksan aikoihin päästiin jatkamaan kohti Taivalköngästä.

Aamun ensimmäinen kilometripylväs

Matkalla oli joka kilometrin päässä tällaiset kilometripylväät. Minulle ne olivat ainakin kannustava tekijä. Tällaisen pylvään me ohitimme ensimmäiseksi aamulla eli hyvää vauhtia oltiin etenemässä.












Näin sitä vaihdetaan lääniä

 Matkalla siirryttiin myös Sallan kunnasta ja Lapin läänistä Kuusamoon ja Oulun lääniin. Alkumatkasta oli muutamia hien pintaan nostattavia ylämäkiä, mutta maisematkin olivat sen mukaiset, kun päästiin korkealta ihailemaan jokilaaksoja.




Taivalköngäs

Kun saavuimme Taivalkönkäälle, siellä moni teki vasta lähtöä. Meillä näytti olevan suurimman osan porukasta kanssa aikalailla erilainen rytmi ja usein aamusella saimme tutut kiinni, kun he taas illalla ohittivat meidät ja jatkoivat eteenpäin. Taivalkönkäällä haukattiin välipalaa ja vaihdettiin kuulumisia ihmisten kanssa. Siitä jatkoimme matkaa Runsulammelle, missä paistettiin lounasmakkarat.






Neidonkenkä

Matka jatkui Oulangan luontokeskukseen, jossa nautittiin munkkikahvit ja jäätelöt. Vesivarannotkin tankattiin tässä. Savilammella oltiin keitetty juomavettä, kun alkumatkasta ei kovin puhtaan näköisiä puroja ollut. Jo aikaisemmin päivällä nähtiin polun varressa kaunis liila kukka, joka varmistui luontokeskuksen jälkeen olevista tauluista neidonkengäksi. Siinä kasvoi enemmänkin näitä kauniita kukkia.







Kiutaköngäs

Kiutakönkäällä jätettiin rinkat ylös ja lähdettiin ihailemaan könkään kuohuja. Mahtava paikka, josta kuvat eivät tee oikeutta. Kallioilla kukki myös lapinvuokko ja orvokkejakin pilkisteli kivien välissä.

Lapinvuokko

Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä Kiutakönkään telttapaikalle yöksi, mutta koska loppureitti oli ollut helppokulkuista ja kellokin oli vasta puoli viisi päätettiin jatkaa Merenojalla ja katsoa olisko se hyvä paikka yöpyä. Merenojalla oltiin ennen kuutta ja tämä rytmi jatkui koko matkan. Kuuden aikaan herättiin, kahdeksan aikaan matkaan, kuuden aikaan leiriytyminen ja yhdeksän maissa nukkumaan.






Nuotio ja itse pilkotut puut

 Merenoja osottautui oikein ihanaksi paikaksi. Lyötiin teltta pystyyn joen rantaan, käytiin pesulla, kun kerrankin oli sen verran vähävirtainen paikka, että uskaltautui polviä myöten veteen. Puutkin tehtiin ihan ite. Onneksi toinen osasi käyttää sahaa ja toinen kirvestä. Niin saatiin nuotiopuut ja viimiset makkarat paistettua. Tästä eteenpäin mentäisiin kuivamuonalla.

Ilma oli edelleenkin kaunis ja aika lämminkin. Mikäs siinä oli rannalla istuskellessa ja luonnon rauhasta nauttiessa.


Leiri