Matka Haltille: Päivä 6 Kuonjarjoki - Kilpisjärvi

Aamulla keli oli suht mukavan puolipilvinen. Aamutoimien jälkeen suunnattiin kohti Saarijärveä ja sovittiin, että siellä harkitaan jäädäänkö sinne vai jatketaanko Kilpisjärvelle. Saarijärvelle tiputeltiin reilussa kolmessa tunnissa. Vesikin oli laskenut sen verran, että kaikista joista pääsi yli vaelluskengillä. Minä tosin päätin vilvoitella varpaitani ja ylittää yhden joen crockseissa, en siis uskaltanut ottaa riskiä, että kengät kastuisivat.

Matkan rasitukset painoivat jaloissa ja minulle joukon huonokuntoisimpana ylämäet alkoivat olemaan aika raskaita. Elefantin syönti periaate päti tässäkin tapauksessa eli pala kerrallaan. Samalla käytin kaikkia mahdollisia ajatusharjoituksia itseäni ylämäkeen tsempatakseni.

Saarijärvellä pidettiin lounastauko ja siitä jatkettiin innokkaina kohti Kilpisjärveä ja autoa. Vauhti sen kun kiihtyi loppua kohti ja vesisadekuurojen vuoksi ei pitkiä taukojakaan viitsinyt pitää. Alle viidessä tunnissa selvisimme Saarijärveltä Kilpisjärvelle.

Siellä se Kilpisjärvi jo häämöttää

Kyllä oli aika voittaja olo, kun päästiin autolle. Takana n. 106 kilometriä ja Suomen korkein huippu. Jälkikäteen voin todeta, että reitti oli helpompi kuin olin odottanut. Toki ei mikään sunnuntain päiväkävely. Turvonneita silmiä ja kipeitä lihaksia lukuunottamatta säästyin reissusta ilman vammoja. Toki skarppius on paikallaan reitin kivikkoisuudesta johtuen. Yksi etappi taas saavutettu ja sitten kohti uusia reissuja. 

Ja tämä tietysti oli koko reissun tunnari Taiska: Haltin häät

Onnellisesti perillä.

Matka Haltille: Päivä 5 Pihtsusjärvi - Kuonjarjoki

Kotiin paluu alkoi jo polttelemaan. Tavoite oli nyt saavutettu ja paluumatka edessä. Viidennen päivän tavoitteeksi asetettiin, että ainakin Meekon ohi mennään. Ruska alkoi jo punertaa mustikan varvuissa ja maisemia katselin taas eri silmin kuin tulo matkalla. Olisikohan rinkan kevenemiselläkin ollut osuutta asiaan.

Siskon mies lähti jo edeltä, että ehtii Vuomakasjoelle kalastelemaan. Toki siskoni kanssakin tultiin aika haipakkaa. Mitäs siinä, kun matka on silkkaa alamäkeä. No kyllä niitä ylämäkiäkin matkalla riitti.

Vuomakasjoen rannalle pysähdyttiin evästämään ja samalla ehdin siinä ottaa kukkakuviakin, jotka tulomatkalla olivat jääneet vähemmälle. Tässä paikassa sattui vielä olemaan useamman sorttista kukkaa.

 Meekojärveä edeltävissä kivikoissa törmäsimme näihin hurmureihin. Niitä oli kivikossa useampia ja selvästi ne kävivät kurkkimassa, että mitäs ihmeitä nuo ovat. Eivät kyllä kauheasti ihmistä pelänneet. Lajimääritys on itseltä hiukan kesken. Sopuleita nämä eivät ehkä ole, kun värit ovat noin tasaiset, mutta olisivatko Lapin myyriä tai vastaavia.

Meekojärvellä siskoni ja siskonmies kävivät uimassa. Itse en tarennut, kävin vasta perillä Kuonjarjoella pesulla. Ensimmäiset porotkin näimme Meekojärven jälkeen. Pari isompaa laumaa sattui samoille alueille kanssamme. Kovasti kanssa ihmettelivät vaeltajia. Kamerani akkukin sanoi sopimuksensa irti näillä main. Kiirunoista saatiin kuvia onneksi järkkärikameraan. Yöksi majoituttiin Kuonjarjoen autiotuvan lämpöön. Voi kuinka mukavaa. Koko matkaankaan ei mennyt kuin kymmenen tuntia.

Matka Haltille: Päivä 4 Haltin huiputus

Lähdimme liikkeelle kohti Haltia maatkotkan saattelemana kevyin repuin. Voi kuinka askel olikaan kevyt, kun reppu painoi vain muutaman kilon. Itselläni oli mukana päivän eväät, idealside, untuvatakki ja tietysti juomapullot. Vettä sai hyvin matkalta ja vielä Haltin majan kyltistä muutama sata metriä eteenpäin on hyvä joki josta saa vettä. Haltin rinteilläkin lorisee vesi, mutta se on usein jossain kivien alla piilossa.



 
Alkumatka meni miltei juosten, kun askel oli niin kevyt ja maasto hyvää. Joku vesilinnun tapainen lintu kirmaili vieressämme hetken meteliä pitäen. Ilmeisesti yritti harhauttaa meitä kauemmas pesästään.

 Lähtiessämme Halti oli pilvien peittämä, mutta matkan edetessä ilma kirkastui ja aurinkokin paisteli jo mukavasti. Tuuli oli rinteillä aika kova, mihin se sitten sattui osumaan. Toki löysimme hyviä suojaisia taukopaikkojakin matkan varrelta.

 Vaikka muutenkin matkallamme oli ollut erilaisia kukkia, niin täällä Haltin rinteillä oleva kukkien kirjo yllätti minut. Kuinka sitkeästi ne kasvoivatkaan kivien välissä ja mitä kaikkia erilaisia värejä niistä löytyikään.

 Haltia lähetyttäessä sininen taivas loi jo upean kontrastin lumisten tuntureiden kanssa. Haltijärvi loisti sinisenä. Tällä kertaa jätimme Haltin autiotuvalla poikkeamisen väliin. Siitä olisi kuitenkin tullut muutama kilometri lisää 24 kilometrin taivallukseen.

 Haltin rinne oli varsinainen kivikko. Alussa kivet olivat punertavia ja kauempaa katsottuna Halti näyttää punaiselta muiden harmaiden tuntureiden vieressä. Ylempänä kivet muuttuivat harmaaksi. Rinne oli kiviä rakastavan unelma. Sieltä löytyi vaikka minkä näköisiä ja värisiä kiviä.

Haltin huippu tupsahti yllättävän nopeasti eteen. Rinne oli kivikkoisuudesta huolimatta mukava kiivetä. Matkaa huipulle taitoimme reilun neljä tuntia Pihtsusjärveltä. Oli se hieno tunne olla Suomen korkeimmalla huipulla. Maisemat olivat upeat. Norjan puolella näkyi paljon lumipäällysteisiä huippuja. Tuuli oli vaan aika kova, mutta jo muutaman metrin päässä huipusta löytyi sopivia tuulensuojaisia kivenkoloja evästykseen.

Paluumatka sujui reippaasti, vaikka otimmekin paikoitellen sivupolkuja ja kävimme ihailemassa jokimaisemia. Tässä kuvassa on yksi lempipaikoistani. Pieni putous ja sen lähellä oleva ihana siloinen kallio. Kalojakin näimme suvantokohdissa, kun oikein tarkkaan katselimme. Koko matkaan kului meiltä noin kymmenen tuntia. Koiraystäväkin hankittiin taas tällä matkalla. Tällä kertaa pieni ranskan buldoggi, joka yllättävän sujuvasti taittoi matkaa kivikoissa. Haltia hän ei sentään valloittanut.

Matka Haltille: Päivä 3 Meekojärvi - Pihtsusjärvi

 Matkalla olimme jutelleet useampien ihmisien kanssa Haltille noususta. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että teemme kevyillä repuilla Haltille nousun Haltin majalta. Mutta kun useampi henkilö kertoi huipuuttaneensa Haltit Pihtsusjärveltä käsin ja osalla aikaakin oli mennyt vain seitsemän tuntia, päädyimme samaan ratkaisuun. Eli kolmas päivä olisi kevyt yhdentoista kilometrin vaellus ja siskoni miehelle jäisi aikaa kalastella Pihtsusjärvellä.

Tämä päivä oli putoustenpäivä. Jo heti alkumatkasta oli mahtavia putouksia. Putousten juurella vesi oli aivan turkoosia ja kuohut olivat mahtavat.

 Meekojärven varaustupa ja muutama muu mökki avautuivat eteemme reilun kilometrin taivalluksen jälkeen. Paikka oli hieno ja näin jälikäteen ajatellen tässä olisi voinut olla hyvä teltanpaikka.

 Meekojärveltä matka jatkui jokivartta myöten eteenpäin. Alkumatka oli todella isoa kivirakkaa. Paikoitellen oli laitettu pitkospuitakin kivien päälle. Jyrkänteen reunalla liiteli piekana. Ilmeisesti sillä oli pesä jossain jyrkänteellä.

Matka Pihtsusjärvelle kulki pääosin jokien ja järvien rannoilla. Vuomakasjoessa oli mahtavat putoukset ja samalla kohtaa hiukan haastavampi nousu rannalla. Onneksi paikalla oli kaiteet, joista sai tukea.

 Pihtsuskönkään luona löysimme sopivan paikan ruokatauolle. Ilma oli aika viileä ja olin hyvin tyytyväinen, kun olin ottanut kevyen untuvatakin mukaan. Lämminruoka ja juoma lämmittivät mukavasti. Veden lämpiämistä odotellessa ehti hyvin käydä ottamassa kuvia Pihtsuskönkään kuohuista.

 Matka jatkui Pihtsusjärven rantaa pitkin majalle. Maasto oli kohtuullisen mukavaa ja ennen autiotupaa oli taas joki, jonka ylittäminen vaati hiukan taiteilua. Aikaa reissuun käytimme taas koko päivän noin seitsemisen tuntia ja takki oli taas ihan tyhjä perille päästyämme.

Perillä oli aika viileää ja tuulista. Löimme teltan pystyyn tuvan edustalle. Siitä oli sopiva matka niin tupaan, vessaan kuin hakemaan järvestä vettä. Järven ranta oli tosin niin kivikkoinen, että uimaan emme päässeet. Se hiukan harmitti. Saarijärvi oli edellinen paikka jossa oli päässyt pesulle. No onneksi kosteuspyyheillä saa hiukan hoidettua hygieniahuoltoa.

Siskon mieheni pääsi kalastelemaan ja muutaman kalankin oli saanut, mutta päästänyt irti, kun niin pieniä. Siskoni kanssa kokkailimme ja ihailimme maisemia. Siskoni oli nähnyt upean maakotkan ylilennon rannalla ollessaan.

Matka Haltille: Päivä 2 Saarijärvi - Meekojärvi

Toisen reissupäivän aamu valkeni sateisena. Aamutoimien jälkeen sade oli jo hiukan hellittänyt ja jonkin matkaa taivallettuamme se loppui. Tänään tavoitteenamme oli vaeltaa Meekojärvelle saakka. Pilvet roikkuivat niskassamme ja kivikko oli liukasta sateen jäljiltä.

Aamu lähti liikkeelle ylämäen merkeissä. Kuonjarjoelle suunnatessamme ensin oli ylämäkeä ja kivikkoista. Sitten polku muuttui suhteellisen tasaiseksi.

Ensimmäisinä päivinä näimme eläinkunnasta lähinnä lintuja. Tällaiset pikkulinnut piristivät jokaista päiväämme. Tuntuivat olevat aika aktiivisia lentokuvioistaan päätellen. Porot eivät meitä ilahduttaneet ennen kuin paluumatkalla. Tai no papanoita oli kyllä pitkin matkaa.

Kuonjarjoen laaksoon laskeutui kiva alamäki. Laakso oli upean vehreä. Joki oli edellisyön sateen jälkeen niin täynnä, että tässä kohtaa piti ottaa ensimmäisen kerran crocksit käyttöön joen ylityksessä. Takaisin tullessamme pääsimme yli ihan vaelluskengillä.

 Kuonjarjoelle oli matkaa Saarijärveltä yhdeksän kilometriä. Sitä taivalsimme neljä tuntia. Kuonjarjoen autiotuvalla olikin sitten hyvä pitää ruoka- ja lepotauko. Tupa oli tosi mukava ja tilava. Iso plussa oli erillinen kuivaushuone, jota emme nyt tässä vaiheessa tarvinneet.

 Levon jälkeen matka jatkui suht mukavassa maastossa. Yksi joen ylitys tuli vielä eteen, mutta siitäkin crockseilla selvittiin. Enimmillään vettä oli ylityskohdassa vähän alle polven.

Meekojärvelle matkatessa maisemat oli hyvin vaihtelevia ja maasto mukavaa. Lähestyttäessä Meekojärveä meitä ilahdutti upea Saivaara ja järvilaakso. Maisemat olivat todella upeat. Saarijärveltä Meekojärvelle aikaa kului meiltä noin kahdeksan tuntia.

Autiotuvalle mentäessä poikettiin muutamia satoja metrejä Kalottireitistä. Autiotupa oli kauniilla paikalla joen rannalla, mutta valitettavasti paikalla oli myös ihan julmetusti mäkäräisiä, jotka tunkivat silmiin ja nenään. No tuulenpuuskien aikaan ne onneksi hävisivät ja saatiin teltta pystytettyä. Ilta-aterioinnin totesimme parhaaksi suorittaa sisällä tuvassa, missä mäkäräiset eivät häirinneet ja muutenkin kaasuhellalla oli ruoka kivempi valmistaa kuin trangialla. Jokaisessa autiotuvassa oli hyvät kaasuhellat. Lämpötila oli illalla n. 11 astetta.

Matka Haltille: Päivä 1 Kilpisjärvi - Saarijärvi

Hyvin nukutun yön jälkeen aloimme siskoni 60-vuotis vaelluksen Haltille suht kauniissa kelissä noin 11 aikaan. Rinkat tuntuivat painavan aivan liikaa. Itselläni reilu 20 kiloa. Ensimmäisen päivän tavoitteena oli taivaltaa 12 kilometriä Saarijärvelle. Paikat tottuisivat taas rinkan kantoon ja maastonkin olimme lukeneet olevan aika haastavaa.

Alkumatka olikin aika kivistä nousua. Hengähdystaukoja sai ottaa useamman kerran. Tsahkaljärvellä heitimme jo rinkat pois selästä ja kävimme hiukan jaloittelemassa ja kätköilemässä. Ilma oli tosissaan mukava puolipilvinen. Tämä oli reissullamme ainut päivä, kun tarkeni taivaltaa t-paita päällä. Ötökätkään eivät häirinneet.

Saana ilahdutti meitä upealla profiilillaan koko matkan Saarijärvelle. Maisemat olivat muutenkin upeat. Järviä oli matkan varrella useampia. Maasto oli paikoin todella kivistä, mutta paikoin myöskin ihan hyvää kävellä. Alussa oli totuttelemista rinkan kanssa tasapainon hakemiseen kiveltä toiselle pomppiessa. Kävelysauva oli itselle ainakin tässä touhussa suurena apuna. Tosin siinäkin sai olla varovainen, ettei sauva lipsahtanut kivien väliin.

Luntakin oli tunturien ja vaarojen rinteillä. Missään vaiheessa emme kuitenkaan päässeet kosketustuntumaan lumen kanssa. Tosin maasto imi sen verran mehuja, ettei sivupolut paljon houkutelleet.

Ensimmäisenä päivänä pääsimme käymään oikein ulkomaillakin eli osa Kalottireitistä kulki lyhyen matkan Norjan puolella. Toki rajamerkinnöistä etenkin lähempänä Saarijärveä olisi saattanut mennä helposti ohi.

Matka Saarijärvelle otti meiltä seitsemisen tuntia. Yöksi oli luvattu kovaa sadetta, joten suosista jätimme teltan pystytyksen ja majoittauduimme autiotupaan. Tuvan ympäristö oli aika kivikkoinen, mutta näytti sieltä muutamia telttapaikkojakin löytyvän. Illan kuluessa tupa täyttyi ja yöllä viimeiset sateen kastelemat vaeltajat asettautuivat lattialle nukkumaan. Yöllä vesisade ja tuuli olivat todella kovat.