Matka Santiago de Compostelaan: Luottamus ja rauha

Olin edellisen päivän tasoitukseksi päättänyt kävellä 20 kilometriä Ventosaan. Tavoitteena oli myös pudottautua pois opaskirjan rytmistä ja edetä vielä enemmän omaa rytmiä. Asiat pitää tehdä niin kuin tuntuu hyvältä ja tänä suhjuisena aamuna tämä tuntui hyvältä.

Matkalla törmäsin saksalaiseen mieheen joka kertoi matkanneensa Finisterraan ja nyt takaisin. Hänen korttinsa oli katkaistu ja hänellä oli kuusi euroa rahaa. Hän saisi kotoa lähetetyt rahat Mardiriin. Missään vaiheessa hän ei suoraan pyytänyt rahaa. Kysyin kuinka paljon hän tarvisi rahaa bussiin ja hän kertoi että 36 euroa. Annoin hänelle 50 euroa ja hän pyysi osoitteeni että voi lähettää rahan takaisin. Edellä menijäni olivat ohittaneet hänet. Pitivät ilmeisesti huijarina. Toki se epäilys omaankin mieleeni tuli, mutta ikävämpi olo olisi tullut jos en olisi auttanut. Pohdein kävellessäni pitkään kuinka me ihmiset nykyään luotamme toisiimme. Onko tämä maailman meno vienyt kaiken luottamuksen.

Ventosassa saavuin rauhan tyyssijaan. Pieni albergue, rauhallinen musiikki soi aulassa ja suitsuke tuoksui. Takapihalla ihana rauhaisa puutarha, solisevine lampineen ja kukkasineen. Ilmapiiri rauhoitti kaikki täällä olijat. Nyt istun oleskeluhuoneessa takan loimutessa ja voin hyvillä mielin mennä kohta nukkumaan. Vieressäni istuu brasilialainen nainen, jonka kanssa olemme parhaiten löytäneet yhteisen aaltopituuden.

Matka Santiago de Compostelaan: Alkumatka

Nyt on takana ensimmäiset viisi matkapäivää ja reilu sata kilometriä. Istun Estellan Auyegin alberguen aulassa ja odottelen syömään pääsyä. Muutama päivä on mennyt omilla eväillä, mutta nyt ajattelin herkutella.

Rankkaa on paikoitellen (joka iltapäivä) ollut, mutta jalat ovat päivä päivältä vähemmän kipeät. Onneksi olen säästynyt vammoilta. Kun katselen kanssakulkijoideni teipattuja varpaita ja polvia voin todeta olevani onnekas vain pienistä lihaskivuista.

Ensimmäinen päivä St Jean Pied de Portista huikeine nousuineen oli ehdottomasti kaikkein rankin. Henkisellä puolella rankkaa myöntää olevansa surkeassa kunnossa ja katsella, kun paljon vanhempi väki viuhtoi ohi. Nöyryys on tärkeää ja tärkeää oli myös tajuta, että omaa tahtiaan kulkien pääsee parhaiten perille. Olenkin kulkenut yksin kaikki päivät. Se sopii minulle ja ympäristönkin havaitsee jotenkin paremmin.

Olen toki tutustunut täällä ihmisiinkin. Tällä hetkellä taidan olla ainut suomalainen, mutta tuttavapiiriin kuuluu jo australialaisia, kanadalaisia, jenkkejä, ruotsalaisia ja tietysti espanjalaisia ja ranskalaisia. Hurmaavan italialaisen nuorenparinkin tapasin yhdellä päivällisellä.

Rutiinitkin alkavat jo löytyä ja aamulähdöt sujuvat aina helpommin. Olen usein jo  kuudelta herääviä, joten kerään kamppeeni pimeässä etten herätä muita ja sitten otsalamppu päähän ja menoksi. Katsotaan mihin aikaan huomenna taas pääsen liikkeelle.

Matka Santiago de Compostelaan: Lähtö

Istun Helsinki- Vantaan lentokentällä ja odottelen lentoa Köpiksen kautta Pariisiin. Tästä se lähtee. Tuntuu omituselta, mutta toisaalts vapauttavalta lähteä näin vähin kamoin reissuun. 

Hiukan matkajännitystä ilmeisesti on, kun aamuyöstä uniini tuli kaikenlaisia matkaan lähtöjä. Mutta yllätävän rauhallinen olen omalla mittapuullani. 

Ostin matkalukemiseksi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Alussa oli hieno Virginia Woolfin lausahdus "Pyydän teitä kirjoittamaan kaikenlaisia kirjoja, olemaan epäröimättä minkään aiheen kohdalla, miten tahansa vähäpätöisen tai laajan. Rehdisti tai kepulikonstein toivottavasti hankitte tarpeeksi rahaa matkustaaksenne ja ollaksenne joutilaana, pohtiaksenne maailman tulevaisuutta tai menneisyyttä, uneksiaksenne, maleksiaksenne kadunkulmissa, antaaksenne ajatustenne vanan kastua syvään virtaan"

Matka Santiago de Compostelaan: Lähtötunnelmissa

Niin se lähtö vain lähenee. Tavarat on suunnilleen pakattu ja huomenna aikaisen herätyksen jälkeen suuntaan kohti Turkua. Itselle sopi jotenkin tämä viimesen NLP-Master viikonlopun ja pyhiinvaellukselle lähdön yhdistäminen. Mielenkiintoista nähdä millaiset fiilikset on viikonloppuna

Nyt kun koti on siivottu talovahtia varten, kamat pakattu ja kissat viety hoitoon olo on hiukan tyhjä ja jännittynyt. Mitään isompaa matkakuumetta ei vielä ole ja olen yllättynyt kuinka rauhallinen olen ollut. Ystäviltä tulevat hyvän matkan toivotukset herkistävät. Siskolta sain huolinuken mukaan, että en turhaan kanna huolia mukanani.

Katsotaan saanko blogattua matkan varrelta, mutta ainakin palattuani kirjoitan jonkilaisen matkakertomuksen. Nyt jatkan matkasukkien kutomista, joka on vielä hieman kesken. No onneksi tässä on vielä matkaa jäljellä ennen kuin iltavillasukkia tarvin. Ihania syyspäiviä kaikille.

Matka Santiago de Compostelaan: Matkavalmisteluja

Matkavalmistelut etenevät kovalla tohinalla. Tuo kasa pitäisi saada mahtumaan mukaan. No kissa menee hoitolaan, ei ainakaan vielä ollut reppuun livahtanut. Tavarat mahtuivat Haltin reppuun ja Retki Trek Light juomavyöhön. Ulkopuolella on tällä hetkellä vain kamat, jotka meinaan laittaa päälle eli katkaistavat housut, t-paita, ohut takki, coretex-takki, vaelluskengät ja tietysti alusvaatteet. Repun ja vyölaukun yhteispaino oli nyt 9,2 kiloa. Siihen sitten juomaveden paino vielä päälle. No matkan varrella paino tulee kyllä kevenemään.

Mitä olen sitten mukaani pakannut (sulkeissa miten käytännöössä kyseisiä tavaroita tarvitsin):
- Lentoliput, passi ja pyhiinvaelluspassi (ihan ehdottomat mukana)
- Kamera & laturi (Otin noin 1400 kuvaa, joten minulle tärkeä. Tietysti jos kännykässä hyvä kamera ajaa saman asian)
- Kännykkä & laturi (Itselle kännykkä tärkeä yhteydenpitoon kotiin. Päivät pois päältä. Matkassa oli myös niitä joilla ei kännykkää lainkaan ollut)
- GPS (kätköilijän perustarvike, jota en sitten käyttänyt kertaakaan)
- Coretextakki ja -housut (Ehdottomia sateisella säällä, vaikka nekin pettivät kovimmissa sateissa.)
- Katkaistavat housut (Ihan ehdottomat. Aamulla viileä, päivällä kuuma. Helppo vaihtaa asustusta)
- 2 x t-paita (Kumpikin käytössä parin päivän sykleissä. Lopussa pyykit kuivuivat huonosti niin ihan ehdotonta olla kaksi)
- ohut takki (melkein kuin fleece muttei ihan. Päivittäisessä käytössä aamuin illoin ja välillä päivälläkin)
- pitkähiainen urheilupaita (keskilämpöisinä päivinä tosi hyvä sekä sadepäivinä coretexin alla)
- pitkät kalsarit (Käytin muutamana päivänä. Lähinnä coretexhousujen alla)
- 3 x ohuet pikkuhousut (Sopiva määrä.)
- 3 x coolmax alussukat + 2 x merinovilla päällyssukat (Toimivat ja määrä sopiva. Yhdet coolmax sukat olivat lähinnä iltakäytössä, mutta yhden kerran jouduin etenemään yksien sukkien kanssa, kun muut märkiä. Toimi niinkin.)
- 2 x urheilurintsikat (Toiset vaellus ja toiset iltakäytössä. Näin sain kehitettyä hyvän kierron, että ehti pesemään)
- legginsit ja lyhythiainen tunika (Ilta ja yö käyttöön. Käytössä joka päivä, paitsi kun pesussa)
- villasukat (Ihan ehdottomat iltaisin. Albergueiden lattiat tosi kylmiä)
- vaelluskengät (Minun rakkaat vaelluskenkäni olivat aivan maailman parhaat. Ei yhtään rakkoa koko reissussa ja käytössä joka päivä.)
- kevyet lenkkarit (leveä lesti ja takaosan saa lintattua niin, että toimivat pistokkaina. Nämä olivat käytössä pääosin iltaisin ja pari kertaa kaupunkikävelyssä.)
- kesämakuupussi + mikrokuitumakuupussi (Aluksi olin sitä mieltä että mikrokuitumakuupussi on ihan turha, mutta loppujen lopuksi se oli ihan tarpeen. Nukuin siinä ja toinen makuupussi tai viltti peittona. Siinä oli enemmän leveyttä niin mahtui kääntyilemään)
- pikkupyyhe (Ihan ehdoton)
- iso huivi (Käytin pääosin tyynyliinana/lakanana, mutta näin myös hyviä sovelluksia, kun käytettiin mekkona ja laukkuna.)
- puffi-huivi, pipo, lippis, hanskat (Aamut olivat kylmiä, joten kaikki nämä olivat käytössä ajoittain)
- puhallettava niskatyyny (Toimi minulla. Valitettavasti hajosi puolen matkan jälkeen.)
- istuinalusta (Oli paljon mukavampi istuskella kivillä ja pientareilla tämän päällä. Etenkin aamupäivisin paikat olivat märkiä ja kylmiä.)
- ensiaputarvikkeet (laastari, idealside, puhdistuspyyhe, Traumel, homeopaattisia aineita, Buranaa, magnesiumia, glugosamiini+MSM, kurkkutabletit, Imodium, rakkoehkäisyvoide ja silikonisidos, Panadol hot)  (Itse käytin Traumelia, homeopaattisia aineita, buranaa ja vitamiineja sekä kurkkutabletteja. Rakkoehkäisyvoidetta laitoin pari kertaa. Laastaria ja silikonisidoksia jakelin sitten muille, jotka kärsivät rakoista.)
- kosmetiikka (shampoo, hoitoaine, Marseille-saippua, dödö, aurinkovoide, kasvovoide, jalkavoide, hammasharja/-tahna, siteet, huulirasva, kampa, kynsiviila, pikkusakset) (Kaikki käytössä)
- hakaneuloja (Hyviä pyykin ripustamiseen niin narulle kuin reppuun.)
- pieni rulla ilmastointiteippiä (Tällä korjattiin housuni, opaskirja, vyölaukku sekä yhden naisen kenkä)
- 4 hakasta (Tavaroiden kiinnittämiseen repun ulkopuolelle. Käytin näistä yhtä, koska kaikki kamat mahtuivat reppuun ja eväs pussit yleensä sidoin reppuun kiinni)
- silmälaput + korvatulpat (Korvatulpat itsellä käytössä kerran. Eivät toimineet minulla niin hyvin, että olisi ollut hyötyä. Moni käytti jatkuvasti.)
- littanaan laitettava kannellinen kulho + lusikka, haarukka, veitsi yhdistelmä (muovinen) (Käytin muutamaan otteeseen, kun kokkasin itse tai söin matkan varrella esim. tonnikalaa. Kaikissa albergueissa ei ollut keittiötarvikkeita.)
- WC-paperia + nenäliinoja (Olivat käytössä.)
- muistokivi Haltilta Rautaristille vietäväksi (Sinne se jäi rautaristille.)
- aurinkolasit ja kotelo (Käytin pari kertaa, mutta kun eivät istuneet hyvin päähän niin aika turhat.)
- opaskirja (John Brierley: A Pilgrim's guide to the Camino de Santiago) (Käytössä jatkuuvasti, myös päiväkirjana) ja Espanjankirja (Melko turha)
- patukoita + dexal-jauhe (jäämiä edellisiltä vaelluksilta. Käytin pois.)
- otsalamppu (Ihan ehdoton sekä aamun kamojen pakkauksessa, että aamulla kävelemään lähtiessä. Kahdeksaan saakka oli melko pimeää.)
- pikkuvihko ja kynä (Käytössä päivittäin)
- 2 vesipulloa (Toinen ihan turha. Pari päivää että tarvi kahden vesipullon reserviä ja silloin olisi voinut ostaa toisen kaupasta.)
- kävelysauvat (Ihan ehdottoman hyvät)
- Kelan Eurooppalainen sairasvakuutuskortti ja matkavakuutuskortti (En tarvinnut, mutta varmasti ehdoton olla mukana.)
- Visa (Maksoin pari hotelliyötä kortilla ja sitten nostin rahaa kerran.)
- Rahaa (Käteistä pitää olla aina mukana.)
- Rahavyö arvotavaroille (Ylimääräiset rahat ja paluulentolippu kulkivat täällä)
- Pikkukassi + kukkaro (Kätevä ottaa mukaan illalla, kun lähti syömään.)

Eli kyllä sitä kamaa aikalailla kertyi. Päivittelen blogia reissun jälkeen kuinka tarpeellisia ne olivat. Suurin osa tavaroista on pakattu vielä muovipusseihin. Repussa on kuitenkin myös sadesuoja, joten tavaroiden pitäisi pysyä kuivana sateen sattuessa. Tällä hetkellä ennusteet näyttävät suht hyviltä. Alkumatkan päivälämpötilat ovat yli 20 astetta. (Repussa olevat kamat pysyivät pahoissakin sateissa kuivana.)

Jämillä

Tällä hetkellä minulla kaiken tavoite tuntuu olevan tuleva vaellus Santiago de Compostelaan. Olin siskoni kanssa maanantaina patikoimassa Jämillä. Kuljimme noin 18 kilometriä kuudessa tunnissa. Suosittelen paikkaa kaikille. Aivan upeat patikointimaastot ja -maisemat. Matkalla törmäsimme myös Jämillä sattuneen lento-onnettomuuden muistopaikkaan. Paikka pysäytti miettimään hetkeksi tämän ajan katoavaisuutta. Koskaan ei tiedä koska on tullut aika lähteä ja siksi pitää elää täysillä.

Syy miksi halusin juuri nyt Jämille oli, että halusin testata uutta reppuani suunnilleen sen painoisena kuin se tulee olemaan seuraavat viisi viikkoa. Samoin kun halusin kokeilla toimiiko vyölaukkuni repun kanssa. Kohtuu hyvin kombinaatio toimi. Juomapullot on vaan paras pitää repussa ainakin jyrkemmissä ylämäissä. Niitäkin pääsi kokeilemaan Jämin harjulla. Nyt kyllä hiukan jännittää kuinka selviän Espanjan vuorista. No pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Niin kuin Jämilläkin. Laavuja oli tarjolla niin paljon, että taukoja tuli pidettyä reippaasti.

Yksi upeista paikoista Jämillä on Uhrilähde ja sen lähellä oleva Kylmänmyllynlähde. Uhrilähteen vedellä on ennen aikaan uskottu olevan parantava vaikutus ja sitä on käytetty mm. silmäsairauksien parantamiseen. Hyvältä vesi maistui tai siis ei maistunut miltään, niin kuin lähdeveden kuuluukin. Hiekkaisissa kohdissa oli hauska seurata veden pulputusta jostain maan syvyyksistä.

Näissä Satakunnan Lapin maisemissa oli hyvä testata myös vaelluskenkien toimivuutta ns. tieolosuhteissa. Toimivat, mutta pitkän punnitsemisen jälkeen taidan ottaa toisiksi kengiksi kevyet, leveälestiset lenkkarit.

Jämistä ja sen aktiviteeteista lisää löytyy mm. http://www.jami.fi/ ja kartat sekä talvi- että kesäkaudelle Hämeenkangas.

Matka Santiago de Compostelaan: Etukäteis fiilistelyä

Viikon päästä, jos luoja suo, olen Turussa NLP-koulutuksessa. Mukanani reppu johon on pakattu valmiiksi tarvitsemani tavarat pyhiinvaellukselleni Santiago de Compostelaan. Edessä noin 770 kilometriä kävelyä ja noin 33 päivää maailmalla. Olen valmistellut tätä reissua vuoden alusta lähtien. Henkisesti jo paljon kauemmin. Vuorotteluvapaa toi mahdollisuuden tähänkin itsensä haastamiseen.

Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä matkaan keväällä, mutta kroppa oli erimieltä ja matka siirtyi syksyyn. Hyvä niin. Nyt on takana Karhunkierros ja Haltin vaelluskilometrit ja hiukan lisävarmuutta matkan tekoon. Liiemmälti en ole silti matkaa varten treenaillut, mutta nyt on myöhäistä katua. Muut varusteet reppua lukuunottamatta on testattu aiemmilla reissuilla. Repun tuntumaa ja vaelluskenkien tasaisella (lue ei kivikossa) kävelyominaisuuksia on tarkoitus lähteä testaamaan vielä maanantaina Jämille.

Reppu on miltei pakattu. Bloggailen lähempänä lähtöä, mitä kaikkea mukaan lähtee. Lentoliput on varattu ja yöpaikka Bayonnesta. Lennän siis Helsingistä Pariisiin ja sieltä junalla Bayonneen ja aamujunalla Saint Jean Pied de Portiin. Ehkä tällä hetkellä eniten jännittää tuo matka tuonne Saint Jean Pied de Portiin saakka. Varsinaisesta kävelystä minulla on valmiiksi jo hyvät fiilikset.

Olen oppaani lukenut ja ainoa mikä on jäänyt heikolle valmistautumiselle on Espanjan kielen opinnot. Oppikirja on kyllä ahkerasti ollut pöydällä ja matkassa, mutta sitä ei ole monesti aukaistu. Luotan kuitenkin, että parjään, vaikka sitten sanakirjaa apuna käyttäen. Kuulette sitten matkan jälkeen kuinka kävi.

Innolla siis odotan matkaan lähtöä. Päässä soi Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen

Yhtä juhlaa

Päässä pyörinyt viime päivinä parikin blogin aihetta, mutta nyt tuntuu kuitenkin hyvältä kirjottaa jonkinlainen koonnos päässä pyörivistä asioista. Kaikki kuitenkin linkittyy kaikkeen. Viime ajat on ollut yhtä juhlaa ja se on hyvin vienyt ajatukset pois tulevasta matkasta Santiago de Compostelaan ja matkajännityksestä. Ensin juhlittiin ystäväni pojan rippiäisiä ja samalla vietin siskoni kanssa laatuaikaa Helsingissä. 
 

Helsingissä ensimmäinen ilta suosi säiden puolesta. Saimme nautiskella sekä Senaatintorin ympäristöstä kuin Kaivopuistostakin. Seuraavan päivän suunnitelmissa oli Suomenlinna, mutta sadepäivä hiukan sekoitti suunnitelmiamme. No Helsingin kaupunginmuseo ja kauppahallit tuli kierrettyä ja Helsinkipyörässä istuskellessamme totesimme sateen tauonneen ja lähdimme vauhdilla Suomenlinnaan. Siellä sitten nautiskeltiin hyvästä ruuasta ja hienoista maisemista. Viiminen päivä olikin silkkaa shoppailua.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Viime viikonloppuna sain lauantaina nautiskella NLP-opinnoista ja illalla hurautin serkkuni luo. Sunnuntaina oli ihanan kummityttöni ristiäiset. Kaunis tyttö sai kauniin nimen. Juhlat olivat ihanan lämminhenkiset. Näin teknisenä aikana toinen kummi oli paikalla Skypen välityksellä Sveitsistä käsin.
 
Ensi viikonloppuna juhlistetaan siskoni syntymäpäivää isolla porukalla. Sen jälkeen alkaakin lähtölaskenta ja lähden viikonloppuna NLP-koulutuksen kautta kohti Espanjaa ja pyhiinvaellusta Santiago de Compostelaan. Vielä pitäisi reppu pakata ja koeajaa Jämillä, mutta näistä valmisteluista ja lähdön fiiliksistä varmaan lisää ensi viikolla.