Aina asiat eivät mene ihan niinkuin suunnittelee, mutta kai kaikella on tarkoituksensa. Lähdin eilen aamulla intoa puhkuen valloittamaan aasin surmaajaa eli O'Cebreiroon johtavaa jyrkkää mäkeä. Vettä satoi, mutta uskoin silti, että voin ihailla maisemia ja jaksan Fonfriaan saakka. No sain hetken ihailla maisemia, miltei rinteen yläosassa, kun sade taukosi ja sumu hälveni. Olin kuitenkin jo aivan märkä. Housut olivat ainoat, jotka eivät päästäneet vielä vettä läpi. O'Cebreirossa söin ja kuivattelin hetken. Olin aivan puhki mäestä, mutta matkan jatko ei näyttänyt niin pahalta. No ihan riittävästi ylämäkeä siinäkin ja kun ilma vielä yltyi myrskyksi ja vettä satoi vaakasuoraan ja olin alushousuja myöten märkä katsoin parhaimmaksi hakea yösijaa Hospital de la Condesasta. Ihan mukava albergue. Toki kun kaksikymmentä ihmistä yrittää kuivattaa vaatteitaan yhdessä huoneessa, se aiheuttaa hiukan kosteahkon tunnelman. Haju oli kuin uitetussa koirassa. Illalla en kyennyt edes ajattelemaan lähtemistä syömään eli toisin sanoen kulkemaan paria sataa metriä sateessa. Ateria koostui sitten repusta löytyneestä tonnikalatahnasta, mehusta ja manteleista. Pastaakin olisi ollut, mutta alberguen hienossa keittiössä ei ollut ruuanlaittovälineitä.
Aamulla vetkutin lähtöni kasiin, kun kuulin että ravintola olisi siihen aikaan auki. Ei ollut, joten jatkoin matkaa manteleiden voimalla. Energiat alkoivat olemaan taas aika vähissä etenkin kun noustiin kohti Alto de Poloa. Ilma oli onneksi hyvä, mitä nyt tuulinen. Pysähtelin vähän väliä ja maatalojen kohdilla sain muutamaankin otteeseen talon koiran seurakseni. Yleensä susikoiran. Onneksi en juurikaan pelkää koiria. Olivat meinaan suurin osa hyvin hellyydenkipeitä ja leikkisiä ja koittivat kovasti paimentaa minua tienviereen. Kyllä se hiukan jänskätti kun tuon kokoluokan outo koira nyffii hiasta. Juuri ennen huippua minua vastaan tuli oranssi kissanpentu kovasti miukuen. Pysähdyin ja jutustelin sille ja ei aikaakaan, kun se kiipesi punttia pitkin hartioilleni. Hyvin täällä ilmeisesti eläimiä pidetään, kun ovat vieraitakin kohtaan niin ystävällisiä.
Tänään sain sitten nauttia kirkkaasta ilmasta ja upeista maisemista. Tuuli nyt puhalsi niin, että paikoitellen meinasi viedä mukanaan. Päätin kulkea tänään lyhemmän päivän ja jäädä Triacastelaan. Jatkan sitten huomenna uusin voimin ja unohdan extra päiväni Santiagossa. Tänään katselin säätiedotuksia ja näyttää että saan nauttia vielä viikon yli 20 asteen päivistä ennen kun palaan pohjolan viileyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti