Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 2 Roncesvalles - Zubiri

Roncesvallesissa aamuherätys oli kaikille kello 6:00. Ihana musiikki alkoi soimaan ja alberguen emäntä käveli sänkyjen välissä ja toivotteli ihmisille hyvää huomenta kaikilla osaamillaan kielillä. Kun olin saanut kamat kasaan lähdin liikkeelle otsalampun valossa. Aamun sarastaessa saavuin Burgueteen ja siellä oli jo avoin kahvila, josta sain aamupalaksi reilun kahvin ja kinkulla/juustolla täytetyn croissantin. Voi että se suolainen pala oli hyvää, kun koko edellisen päivän oli elänyt miltei patukoilla.

 Burgueten jälkeen alkoivat taas ylämäen eivätkä ne tuntuneet yhtään sen kivemmiltä kuin edellisenäkään päivänä. Sisäinen jukebox koitti pitää minua pirteänä ja päässä soi Always look on the bright side of life. Toimihan se, vaikka en osannutkaan kuin kertsin. Nyt kun näin koko biisin sanat niin sopivat hyvin tilanteeseen. Sama biisi soi päässäni silloinkin kun yksi päivä tuli vaakasuorassa vettä. No hengissä niistä ylämäistäkin selvittiin, kun vaan muisti pitää oman tahtinsa. Taas ylämäissä porukka painoi ohi ja minä sitten tasaisella ja alamäissä.









Upeita pelargonioita oli melkein joka mummun
ikkunalla.

Viskarretissa pysähdyin henkäisemään ja juomaan cokiksen ennen seuraavaa ylämäkeä. Siellä jäin vielä onnellisesti kahvilan vessan lukkojen taa, mutta aika äkkiä minut sieltä pelastettiin. Matka sai jatkua. Väkeä oli liikkeellä kohtuu paljon. Melkein aina näki jonkun edessä tai takana. Huomasin matkan varrella, että minua ärsytti ihan suunnattomasti ihmisten kovaääninen pulina. Ensimmäisenä päivänä oli paljon rauhallisempi tunnelma. Toki moni saattoi aloittaa vasta Roncesvallesista.

Maisemat olivat edelleenkin upeita ja matkan varrella oli edelleenkin paljon hevosia ja lehmiä. Tosin ei enää juurikaan vapaana, vaan aitauksessa.

Matkan varrella oli asfalttia, polkua, hiekkatietä, kivettyä tietä ja betonista valettua tietä. Kaikkiin niihin jalka matkan varrella tottui, etenkin jos niitä oli sopivassa suhteessa.

 Puusto, kasvisto ja eläimistö oli monimuotoista ja kyllä sieltä löytyi monia Suomessakin kasvavia lajeja. Tässä mäntymetsikössäkin oli miltei kotoisa olo.

Jo matkalla olin miettinyt, että saattaisin nautiskella tänä päivänä vaan 22 kilometrin matkasta ja jäädä Zubiriin. Kun sitten Zubirissa vetäisin kanadalaisen pariskunnan kanssa pyhiinvaeltaja menun (spagettia tomaattikastikkeella, täytettyä paprikaa, jogurttia ja tietysti lasi viiniä) lounaaksi, en edes harkinnut matkan jatkamista. Löysin albergue El palode Avellanon. Todella kiva paikka takapihoineen. Hinta hiukan kallis 15 €, mutta siihen kuului aamiainen. Illallisenkin otin 12 € hintaan. Oli myös herkullinen. Sain nautiskella sen ihanan italialaisen nuoren parin kanssa.