Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 32 O'Pedrouzo - Santiago de Compostela

 Todella rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kuuden aikaan, kun ensimmäiset herätyskellot soivat. Totesin etten kuitenkaan enää saa nukuttua, joten lähdin samassa hälinässä liikkeelle minäkin. Amenalissa pysähdyin aamupalalle ja juttelin hiukan jenkkiviisikon kanssa. Moni yritti ehtiä ennen kahtatoista Santiago de Compostelaan, että pääsisi messuun.

 Pian Amenalin jälkeen ympärilleni pölähti bussilastillinen korealaisia. Aika rauhassa sain silti kulkea. Yksi mies minulta kyseli monenlaista käytännön asiaa caminosta. Ylämäistä huolimatta matka taittui aika kevyesti.

 Lavacollassa istahdin hetkeksi kirkon viereen. Ensin siinä kävi mies koirineen ja pyysi euroa kahvia varten. Annoin, kun näytti menevän tarpeeseen. Sitten siihen pölähti kolme korealaisnaista, jotka halusivat ottaa itsestään kuvan minun kanssani. Nyt koreilen joidenkin korealaisten valokuvakansioissa. On se vaan ihmeellistä olla nähtävyys.

 

Monte del Gozolla olin jo yhdentoista aikaan. Tiesin kuitenkin etten ehtisi messuun, vaikka kuinka yrittäisin. Päätin siis nautiskella siinä vielä limsat ja juttelin Alberton kanssa. Jotenkin oli hieno fiilis, kun oli jo näin pitkällä, mutta toisaalta ei olisi millään halunnut jatkaa suureen kaupunkiin. Pakko se kuitenkin oli.

 

 Ensimmäisen näkymäni katedraaliin sain, kun olin jo aika pitkällä. Kaupungissa oli paljon väkeä. Ja aika hyvin joukosta erotti pyhiinvaeltajat.

 Pysähdyin erään pienen kirkon luona ja eräs nainen kehotti minua käymään sisällä. Tässä kirkossa tein sitten loppu hiljentymiseni ja esitin kiitokseni hyvin menneestä matkasta. Olihan se koskettava hetki.

 Kun vihdoinkin pääsin katedraalin aukiolle, totesin katedraalin olevan remontin alla. Istuskelin aukiolla varmaan puolisen tuntia ja mietin reissua. Totesin etten halua mennä katedraaliin kaikkien turistien kanssa. Olinhan jo oman kirkkovierailuni tehnyt aiemmin.

 Kävin hakemassa compostelani pyhiinvaeltajien toimistosta. Olisin saanut jostain toisenkin, kun oli juhlavuosi, mutta jotenkaan en jaksanut/halunnut. Tässä reissussa matka oli tärkein ei perillepääsy eikä todistukset. Istuskelin jonkin aikaa katedraalin rappusilla. Juttelin unkarilaistytön kanssa, jonka olin nähnyt aiemmin ja vain seurailin ihmisvilinää ja hätistelin pois kerjäläisiä. Sitten kävin perillepääsyn kunniaksi syömässä pizzan ja nauttimassa lasin viiniä. Sitten pääsinkin jo hotelliini. Kävin pesulla ja laitoin itseni kaupunki kuntoon ja lähdin hiukan shoppailemaan matkavaatteita. Osa vaatteistani, kun sai jäädä tänne roskiin.

 Jos tekisin matkan uudestaan, mitä tekisin toisin. No niitä asioita ei ole kovin monia. Ensinnäkin varaisin matkaan ainakin 40 päivää, että saisin kulkea koko matkan kaikessa rauhassa ja voisin jatkaa Finisterraan ja mahdollisesti Muxiaan saakka. Joitakin tavaroita jättäisin mahdollisesti pois matkasta, niistä tarkemmin siellä alkupään blogeissa. Huolehtisin paremmin omista syömisistäni ja juomisistani. Siinä varmaan ne tärkeimmät. Kaikinpuolin matka oli hieno ja opettavainen. Suosittelen.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 31 Ribadiso - O'Pedrouzo

Yö oli levoton. Paljon kuorsausta ja yksi tyyppi oksenteli. Aamu kuitenkin alkoi aurinkoisella mielellä. Kävin aamupalalla alberguen vieressä olevassa baarissa ja sitten aloin taas kävellä.

 Arzua olikin isompi kaupunki kuin olin olettanut. Ohitin sen kuitenkin aika reippaalla tahdilla. Ensimmäisen kunnon lepotauon pidin Á Calzadassa. Tapasin siellä taas Christinankin ja päätimme, että jatkamme matkaa yhdessä. Oli tosi mukavaa, kun välillä oli juttuseuraakin ja meidän tahtimme ja ajatuksemme kulkivat aika samaa rataa.

Salcedassa pysähdyttiin limsalle ja istuskeltiin ranskalaisen vanhan parin kanssa. Korealainen tyttö antoi minulle ex-tempore pienen pussin lahjaksi. Christina kertoi, että sama tyttö oli tarjonnut hänelle myös aamiaista. Ennen Santa Ireneä syötiin hiukan eväitä. Päivä oli aika kuuma ja se teki loppumatkasta tosi raskaan. O'Pedrouzossa olimme kolmen maissa. Hetken mietittyämme majottauduimme Albergue Porta de Santiagoon, joka oli aivan mahtava paikka. Siellä oli myös paljon tuttuja.

Iltapäivä hengailtiin Christinan kanssa baarissa. Syötiin jäätelöä ja juteltiin ihmisten kanssa. Shoppailtiinkin hiukan. Lähdin Christinan mukaan messuun. Tämä oli minulle eka kerta tällä reissulla ja ihan mukava kokemus. Paikallinen kirkko oli todella kaunis. Sen jälkeen mentiin vielä syömään viimeiset pilgrim menut ja sitten nukkumaan. Seuraava päivä olisi viiminen patikointipäivä. Hiukan jännitti. Kohta tämä kaikki olisi ohi ja pääsisin kotiin.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 30 Palais de Rei - Ribadiso

Öiset kuorsauksen äänet eivät enää niin ärsytä, vaikka valveilla välillä pitävätkin. Heräilin ennen seitsemää ja keräilin tavarani. Nyt käytin vain kevyttä makuupussiani, niin pakkaaminenkin oli huomattavasti sujuvampaa. Isompi makuupussi, kun piti aina laittaa alimmaiseksi, että sai repun kiinni. Poikkesin alberguen alakerrassa aamiaisella ja tuunailin paahtoleipäni illallisestani jääneillä makkaralla ja juustolla.Moni tuttu oli tekemässä lähtöä samaan aikaan.

 Aamu oli taas upea, hiukan kyllä viileä. Matkalla oli hiukan enemmän ylämäkeä kuin olin ymmärtänyt opaskirjasta. Mato-Casanovassa poikkesin mehulla. Juttelin hetken Christinan ja Uusi-Seelantilaistytön kanssa. Jatkoimme siitä hetken matkaa kävelyä yhdessä Christinan kanssa.

Matkalla oli paljon pieniä kyliä, teollisuusaluetta ja isompi kaupunki Melide. Melidestä löysin vihdoinkin tupakkakaupan, josta sain kauan etsimäni postimerkit ja sain postikortit postiin. Menin läheiseen kahvilaan kirjoittelemaan viimeiset postikortit ja hain limpsan ja sain vielä oliiveja kaupan päälle. Istuskelin siinä hetken edellisenä päivänä tapaamani norjalaisnaisen ja kanadalaismiehen kanssa. Mielenkiintoista kuinka syvällisiä juttuja täällä tuleekaan ihmisten kanssa juteltua.

Törmäsin eilen taas Albertoonkin. Italialaismieheen, jonka tapasin jo ekana päivänä. Boentessa istuskelin hetken hänen ja Christinan kanssa. Juttelimme kaikennäköistä caminosta ja mitä oivalluksia olimme saaneet matkan varrella. Kotona sen ehkä sitten vasta huomaa mitä muutosta on tapahtunut ja muutosta tapahtuu ehkä vielä pitkään.

Hevoset odottelevat, jos joku vaikka antaisi herkkuja

Kivisilta

 Suunnitelmani mukaisesti jäin Ribadisoon yöksi. Albergue Xunta oli ihan kiva paikka. Sänky tosin oli vähän pelottava, kun se oli vielä yläkerrassa niin että siitä oli suora pudotus alimmaiseen kerrokseen ja olin yläpetillä. Sänky oli muutenkin sellainen lasten kerrossängyn kokoinen ja huojui. No selvisin hengissä. Paikalla oli taas tuttujakin ja paljon tuntemattomia.

Illallisella kävin alberguen vieressä olevassa baarissa. Vihdoinkin sain maistaa pulpoa, paikallista herkkua ja papuja oheen. Oli kyllä hyvää. Ruotsalainen Helena siskoineen ilmestyi paikalle ja meillä oli hauska illallinen yhdessä. Näin myös vihdoinkin suomalaistytön, josta olin kuullut matkalla. Meillä oli pitkä keskustelu. Ihana puhua välillä suomea. Kun palasin albergueen yhdeksän aikaan, joku neropatti sammutti jo valoja makuusalista. Uuttakin väkeä tuli vielä yhdeksän jälkeen. Vähän levotonta.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 29 Portomarin - Palas de Rei

Nukuin yön aika levottomasti. Aamulla taas liikkeelle banaanin voimin. Aamu oli sumuinen. Puolen matkaa oli ylämäkeä loivempaa ja jyrkemäpää. Gonzarissa pysähdyin ja söin munakasleivän. Törmäsin taas ranskalaiseen vanhaan pariinkin.

Kulkeminen tuntui jotenkin takkuiselta. Hospitalissa poikkesin juomaan ja hakemaan vesipullon. Ligonden tietämillä istuskelin hetken taukopaikalla. Jostain syystä päivä tuntui tosi raskaalta.

 Nuorisojoukot olivat taas liikkeessä. Iloisesti pulisten he painoivat taas ohitseni. Toki nyt alkoi joukoissa olla jo hajaannusta ja selviä väsymisen merkkejä. Eirexessä menin Casa Mariluxiin ja koska olin niin väsynyt päätin syödä lounaaksi salaatin. Se selvästi paransi oloa. Päätelmäni oli, että yksinkertaisesti syön ja juon liian vähän. Onhan päivän kulutus melkoinen.

Muutamien taukojen jälkeen selvisin Palas de Reihin. Ilma oli suorastaan helteinen. Löysin keskustasta kivan albergue San Marcosin ja päätin jäädä sinne, kun siellä näytti olevan myös Christina ja muitakin tuttuja. Pienen levon jälkeen lähdin kiertelemään kylille ja kävin ruokakaupassa. Palasin alberguelle laittamaan voileipä illallista ja loppujen lopuksi päädyimme Christinan kanssa viettämään mukavaa illallishetkeä yhdessä. Raskas päivä sai mukavan päätöksen.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 28 Sarria - Portomarin

Aamulla heräilin, kun ensimmäinen teki lähtöään. Huilailin hiukan vielä, päivän matka kun ei ollut mikään tolkuttoman pitkä. Aamupalaksi banaani ja sitten liikkeelle. Kuljettuani hiukan matkaa tulin luostarin luo, jossa oli bussi ja paljon väkeä. Sarria on viimeinen paikka, mistä lähdettäessä vielä saa compostela-todistuksen. Niinpä tämän pisteen jälkeen vaeltajien määrä lisääntyy selvästi ja rehellisesti sanoen myös henki muuttuu.

 Sain kuitenkin tallustella kaikessa rauhassa Vileihin saakka aamuhämärästä nautiskellen. Vileissä sain nautiskella sitten mitä kauneimmasta auringonnoususta ja hyvästä aamupalasta. Ostin sieltä myös postikortit ja itselleni käsikorun.

 

 Polku oli aika tasaista nousua, mutta se ei tuntunut niin pahalta, kun kuljettiin metsän siimeksessä. Ryhmä joka bussilla oli tullut oli teinejä. Olisiko ollut rippikouluryhmä tai vastaava. He ohittivat minut nuoruuden innolla musiikkia soitellen ja teinimäisesti meluten. Himmailin hiukan, että sain jatkaa rauhaisaa kulkuani. Mutta yllättävän vähän nämä teiniryhmät mielenrauhaani häiritsivät.

Tänä päivänä ohitin myös sadan kilometrin merkkipaalun. Täällä Galician alueella oli taas tällaisia mukavia kilometripylväitä. Oli aika huikeaa ajatella, että matkaa oli enää niin vähään jäljellä.

 

 Kaiken kaikkiaan jonkinlainen sisäinen mielenrauha oli saavutettu. Kuuntelin lintujen laulua ympäristön metelöinnistä huolimatta. Punarinnat seurasivat minua tänään erityisesti. Matkan varrella oli maalaiskyliä, lehmät tuoksuivat ja kävelipä yksi lehmälauma vastaankin. Ilma oli mukava kävellä.

 Morgaden kylä tupsahti eteen kuin varkain. Olinko jo nyt kulkenut näin paljon. Join siinä CocaColan ja tutustuin mukavaan saksalaistyttöön Christinaan. Ranskalaispariskunnankin näin taas. Christina valisti minua, että loppumatkalta pitää kerätä kaksi leimaa päivässä, että saa todistuksen.

Jatkoin matkaa ja Mercadoirossa törmäsin taas Christinaan. Istuskelimme kiviaidalla, söimme keksejä, ihailimme vihannespuutarhaa ja naureskelimme pientä koiraa ja miestä, joka oli pelästyttänyt minut vähän aikaa sitten.

Tauon jälkeen jatkoinkin melko suoraan Portomariniin. Sinne johtava silta oli huiman korkea. Hiukan päästä huippasi. Maisemat olivat upeat. Sillan jälkeen jyrkät portaat ja sitten nousua kylälle päin. Reitti kulki kylän sivua, joten päätin ohittaa kylän ja mennä viimeisenä olevaan albergue Folgueiraan yöksi. Petit olivat yhdessä huoneessa. Kylpytilat siistit ja keittiö ja pyykinpesutilat ihan ok. Pyykin kuivatuspaikka oli talon sivulla, johon tällä kertaa ei tuullut eikä paistanut aurinko, joten pyykit jäivät märiksi. Kokkailin itselleni illallista ja hengailin alberguella koko illan.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 27 Tricastela - Sarria

Heräilin aamulla seitsemän aikoihin ja sitten taas tuttuun tapaan tavarat kasaan. Tällä kertaa poikkesin aamupalalle heti alberguen lähellä olevaan kahvilaan, koska seuraavaan kahvilaan olisi matkaa aika reippaasti. Kahvia ja paahtoleipää ja paahtoleivän kanssa tarkottiin herkullista tomaattikastiketta. Aamu oli aika nousuvoittoista Alto Riocabolle. Vettäkin tihuutti välillä.

Polku kulki ylös ja alas kastanjapuumetsikössä. Täällä tuli mietittyä niitä kaikkia pyhiinvaeltajia, jotka ovat näitä polkuja kulkeneet satojen vuosien ajan. Kaunis lähdekin oli matkalla. Hengähdin siinä hetken. 

 Maisemat olivat kauniita ja välillä kuljettiin pienien kylien läpi.

 Keskellä metsikköä saattoi tulla yllätyksiäkin, kuten tämä limsa-automaatti. Ihan toimiva peli. Mäen alapuolella oli tosin kylä, joten joku sieltä varmaan pyöritti tätä pikku businesta pyhiinvaeltajien iloksi. Tällä välillä näitä lepopaikkoja, kun ei ollut turhan paljon.

 Kuten tästäkin kuvasta näkyy polut olivat todella vanhoja ja ne olivat syöneet tiensä syvälle metsään. Näissä metsiköissä oli jotenkin satumainen ja rauhallinen tunnelma.

Furelassa vihdoinkin bongasin kahvilan ja päätin nauttia siellä hampurilaisen. Maku oli loistava, mutta olisihan se ollut vielä herkullisempi lämpimämpänä. Mieli oli iloinen, etenkin kun tapasin vielä ranskalaisen vanhan parinkin siellä.

Loppumatkan Sarriaan tulinkin sitten melkein yhtä hyömyä. Välillä satoi ja välillä aurinko paistoi. Aika kului paremmin, kun kehittelin päässäni kaikenlaisia tarinoita. Mieli oli iloinen ja virkeä. Sarriassa oli sitten edessä varsinainen kapuaminen. Ensin nämä rappuset ylös ja sitten kylää ylöspäin. Kylän "yläosassa" poikkesin vähän rähjäiseen kahvilaan mietiskelemään, mitä oikein tekisin. Jatkaisinko vielä matkaa vai jäisinkö Sarriaan yöksi. Koska edessä näytti olevan ylämäkeä päätin kipuamisen riittävän ja jäin Sarriaan albergue Don Alvaroon yöksi. Minut ohjattiin taas pieneen huoneeseen. Totesin, että ilmeisesti tällaisia keski-ikäisiä pitkän matkan tehneitä naisia halutaan hemmotella.

Albergue oli perussiisti ja toimiva. Isäntä hyvin ystävällinen. Siellä oli oma kirjastohuone ja paikka missä oli valtava takka. Kiertelin hiukan kaupungilla ja kävin syömässä alberguen lähellä olevassa pizzapaikassa. Ihana paikka, jossa seinillä oli eri maista tulleiden pyhiinvaeltajien kirjoituksia. Ruokakin oli hyvää ja sitä alkoi saamaan jo kuuden aikaan. Aurinkokin oli taas alkanut paistamaan.

Kun palasin alberguelle ja aloin hankkia yöpuulle. Isäntä suorastaan vaati, että meidän pitää tulla takkapaikalle. Otin unkarilaisen huonetoverini mukaan ja menimme sinne. Valitettavasti meidän lisäksemme paikalle ei tullut kuin saksalainen ja espanjalainen pariskunta. Isäntä tarjosi meille likööriä ja sytytti takkaan valkean. Osaan kuvitella kuinka hieno meininki täällä on, kun porukkaa on enemmän ja paikalla on vaikka joku joka osaa soittaa kitaraa.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 26 Hospital de la Condesa - Tricastela

 Yö sujui yllättävän rauhallisesti. Lorvin alberguella kahdeksaan saakka, koska olin kuullut, että kylän ravintola aukeisi siihen aikaan. Odottelin hetken parin naisen kanssa ravintolan ulkopuolella ja koputtelimme oveenkin. Joku sieltä huuteli espanjaksi, mutta ravintola ei auennut. No ei kun kourallinen manteleita naamaan ja kohti Alto do Poloa, missä olisi seuraava kahvila.

 Pandornelossa meinasi sitten hiipua energiat kokonaan. No sitten taas istahdettiin ja ihailtiin upeaa auringonnousua. Onneksi niitä manteleita oli vielä vähän jäljellä.

 Rinteen pahimmassa ylösnousussa, jonka päällä kahvipaikka jo häämötti, näin mäkeä alas juoksevan kissanpennun joka miukui kovasti. Se pysähtyi eteeni ja tietysti juttelin sille. Ei mennyt kauaakaan, kun se oli jo kiivennyt punttiani pitkin repun päälle. Hämmentävää, hauskaa... kaikkea sitä voi sattua. Kissa ei halunnut kuitenkaan jatkaa matkaa reppuni päällä, joten sain kivuta ihan yksin loppurinteen ja mennä nautiskelemaan kahvilan anneista.

 Sain tämän päivän aikana myös useampia koiraystäviä. Hiukan jänskätti, kun tällainen susikoira lönkytteli vapaana vastaan. Tuli eteeni ja katsoi kauniisti silmiin. Kun olin ensin haistattanut käteni uskalsin rapsuttaa. Kun olin lähdössä, minun eteeni juostiin uudestaan ja minut paimennettiin takaisin tien sivuun. Eihän sitä hyvää rapsuttajaa noin vain karkuun päästetä. Näitä tapauksia oli siis useampia. Vain yksi hiukan pienempi koira rähähti minulle, kun juttelin sille. Tällaisiinkin tapaamisiin on siis hyvä henkisesti valmistautua, jos reissuun lähtee.

Maisemat olivat edelleenkin huikeita. Rinteiden reunoilla kiertäviä polkuja ja matsäpolkuja, jotka kulkivat puiden ympäröimää kujaa. Ilmakin oli taas nätti. Ajatukset juoksivat kirkkaina ja vihdoinkin oikeastaan pohdin asioita, joita lähdin vuorotteluvapaalle itselleni selvittämään. Kumpaankin asiaan nousi oikeastaan hyvin kirkas sama vastaus. Asiat menköön niin kuin paras on. Sydän kertoo mikä on oikein.

Vaikka olikin syksy, osa kukista oli vielä kauneimmassa kukoistuksessaan. Daaliat, ruusut ja väriskaalaa oli vaikka mitä. Kuinkahan kaunista täällä on alkukesästä. Paikoitellen metsissä näytti olevan esim. kärhöjen peittämiä puita, mutta tähän aikaan ne olivat jo kukintansa kukkineet.

 

Tämän 800 vuotiaan kastanjapuuvanhuksen tapasin sitten ennen Tricastelaa. Todella vakuuttava puu. Olisin voinut lepäillä sen juurella vaikka kuinka kauan.

Tricastelassa olin jo ennen yhtä. Mieli veti albergue Aitzeneaan. Minut laitettiin pieneen kuuden hengen huoneeseen. Paikka oli ihana kiviseinineen ja puulattioineen. Kaikki oleellinen toimi ja pyykinkin sai kuivumaan katon alle, joten vesisadettakaan ei tarvinnut pelätä. Kauppa, apteekki ja ravintolakin olivat ihan liki. Kävin syömässä kylällä. Otin paikallisia erikoisuuksia ja lounaasta muodostui hyvin tuhti ja lihapitoinen. Palatessani huoneeseeni oli tullut myös kaksi tanskalaisnaista. Saimme pitää kolmestaan huoneen.

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 25 Ruitelan - Hospital de la Condesa

 Tämä päivä pisti nöyräksi monin tavoin. Aamulla nautiskelin hyvän aamiaisen alberguella ja lähdin sitten taivaltamaan sateiseen aamuun kohti aasin tappajaa eli jyrkkää mäkeä O'Cebreiroon. Nousu La Fabaan oli rankka ja puroksi muodostunut polku ei tehnyt kulusta yhtään helpompaa. Poikkesin La Fabassa kahvilaan kuivattelemaan ja nauttimaan kahvista ja viineristä. Lagunaan matka oli jo hiukan helpompi, mutta sielläkin oli kuivattelu ja lepotauko tarpeen. Osassa paikoista oli onneksi takkaan tehty tulet, niin sai hiukan vaatteita jos ei nyt kuivemmiksi niin ainakin lämpimämmiksi.

 Maisemat olivat huikaisevan upeita, sen mitä niitä nyt sateelta ja pilviltä näki. Arvannette varmaan, että kuvat on otettu vähäsateisina hetkinä.

Lagunan jälkeen saavuimme myös virallisesti Galiciaan. Ennen O'Cebreiroa sadekin jo hiukan hellitti. Kylä oli ihana kivirakennuksinen kelttikylä. Olisin siellä viihtynyt varmaan pidempäänkin, mutta matkan oli jatkuttava. Kävin siis paikallisessa ravintolassa syömässä kuuman kasviskeiton ja join lasin viiniä. Suunnitelmani oli, että jatkan Fonfriaan asti ja nyt kun sadekin taukosi, niin suunnitelma tuntui ihan realistiselta.

 No kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Aika pian O'Cebreiron jälkeen alkoi taas sataa ja tuulla. Linaresissa harkitsin jo vakavasti hostelliin menoa, koska vettä tuli vaakasuoraan. Siitä eteenpäin oli yhtä tuskaa ja vesi meni ensin takista ja kengistä läpi ja ennen Hospital de la Condesia olin pikkuhousuja myöten märkä. Eteensä ei meinannut nähdä ja olin aivan puhki. Valon pilkahduksen toi taas kerran mielessä soiva Always look at the bright side of life.

Hospital de la Condesin alberguessa oli luojan kiitos vielä tilaa. Vähän kalsa paikka, mutta sateensuoja ajoi asiansa. Kaikki kuivattelivat vaatteitansa ja patterit huusivat täysillä. Makuutila oli kuuma, kostea ja hikisten vaatteiden hajuinen. Iltapala muodostui mehusta, tonnikalatahnasta ja manteleista. En voinut kuvitellakaan vetäväni märkiä vaatteita päälleni ja lähteväni syömään. Ja alberguen keittiö niin hieno kuin olikin, mutta siellä ei ollut mitään astioita. Ärsyyntymistä lisäsi myös korealaismamma, joka kävi jatkuvasti siirtelemässä kuivumassa olevia vaatteitani omasta mielestään paremmalle paikalle. Hyvällä tarkoituksella tietenkin.

No mieltä piristi sitten, jonkun suihkussa laulama serenadi, joka kuului makuutilaan saakka. Sade ja jaksamattomuus sekoittivat nyt hiukan suunnitelmiani. Päätin seuraavana päivänä jatkaa ainakin Tricastelaan ja olla joko siellä yötä tai katsoa pääsisikö sieltä bussilla Sarriaan. Jos jatkaisin loppumatkan kävellen, ylimääräinen päivä Santiagossa oli nyt syöty. Mietinnässä oli onko tärkeämpää kävellä yli 700 kilometriä vai messu Santiago de Compostelassa.