Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 10 Ciruena - Belorado

 Aamu oli kuulas ja raikas. Lähdin liikkeelle taas ennen seitsemää aamuhämärissä hiukan levottomasti nukutun yön jälkeen. Laskeuduin Santo Domingoon ja nautiskelin siellä aamupalan. Moni siellä yöpynyt oli tekemässä vasta lähtöä. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisilla rytmeillä meistä itsekukin oli liikkeellä.

 Matka Granoniin olikin sitten kohtuullista nousua. Pysähdyin tekemään hiukan eväsostoksia ja nautin makeista ja isoista viinirypäleistä kylän aukiolla. Seuraani iskeytyi rampa ja turpiinsa saanut kissa. Kaikista vaivoistaan huolimatta hyvin ihmisrakas ja selvästi jonkun oma, koska kaulassa oli panta. Hänen kanssaan siinä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin kylän elämää. Päivän biisiksi oli päähäni noussut jo aiemmin kävellessä Elämä on kaunis. Ja niin hyvin tämänkin ihanan kappaleen sanat sopivat tähän matkaan.

 Jossain Redecilla del Caminon tienoilla näin talon pihassa tämän ihanan koiran, joka niin mielellään olisi leikkinyt ohikulkijoiden kanssa. Koira toi elävästi mieleeni edesmenneen koiraystäväni Allun. Niin sitä sitten kuljettiin seuraava kylän väli tippa linssissä muistellen nykyisiä ja edesmenneitä eläinystäviä. Omiakin kissoja tuli ikävä, vaikka tietoisesti olin koittanut painaa ajatuksen taka-alalle.

Alkuperäinen ajatukseni oli ollut kulkea tänä päivänä Vilamayor del Rioon, mutta helppokulkuisissa alamäissä iskee sitten kaikki hyvät ideat eli Viloria de la Riojassa pidetyn tauon jälkeen tunsin itseni niin pirteäksi ja vahvaksi, että aloin vahvasti harkita jatkavani Beloradoon saakka.

 Loppumatkalla sain vielä vahvistuksen, kun istuskelin tolpan nokassa ja tutkailin opaskirjaa jaksaisinko vai enkö Beloradoon, niin viereeni ajoi auto, josta ojennettiin minulle kylmä vesipullo. Pullossa oli albergue Cuatro Cantonesin mainos. Siinä se oli, viimeinen merkki että koko melkein 29 kilometrin matka Beloradoon jaksetaan.

Perille päästyäni olin niin tyytyväinen. Kaupunki jotenkin oikein henki kaikkea hyvää. Päätin vielä jatkaa pullon kyljessä mainittuun albergueen, joka sekin olin kaikin tavoin toiveideni täyttymys. Intuitioon kannatti luottaa taas. Kun olin saanut perus pesut, pyykit ja päivätirsat hoidettua, lähdin nautiskelemaan kauniista iltapäivästä kylälle. Tapasin vanhoja tuttuja ja amerikkalaisen ystäväni kanssa istuskelin luostarin seinustalla ja juttelimme miten koemme matkan tarkoituksen.

Ehdin myös nautiskelemaan alberguen ihanasta takapihasta ja ilmeisesti tänään oli joku eläin teemapäivä, kun täälläkin oli aitauksessa iso määrä erilaisia pienkotieläimiä kaneista riikinkukkoihin. Uima-allaskin olisi löytynyt, jos olisi uimaan halunnut pulahtaa. Päivällisenkin otin alberguesta ja sain pöytäseurueeseeni kolmikon, joka oli taittanut matkaa keskenään. Meillä oli hauska ja maittava päivällinen. Ehkä olo oli muutenkin rento, koska olin päättänyt, että seuraavana päivänä kävelisin vain reilun 11 kilometriä ja sitten ottaisin bussin Burgosiin.