Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 25 Ruitelan - Hospital de la Condesa

 Tämä päivä pisti nöyräksi monin tavoin. Aamulla nautiskelin hyvän aamiaisen alberguella ja lähdin sitten taivaltamaan sateiseen aamuun kohti aasin tappajaa eli jyrkkää mäkeä O'Cebreiroon. Nousu La Fabaan oli rankka ja puroksi muodostunut polku ei tehnyt kulusta yhtään helpompaa. Poikkesin La Fabassa kahvilaan kuivattelemaan ja nauttimaan kahvista ja viineristä. Lagunaan matka oli jo hiukan helpompi, mutta sielläkin oli kuivattelu ja lepotauko tarpeen. Osassa paikoista oli onneksi takkaan tehty tulet, niin sai hiukan vaatteita jos ei nyt kuivemmiksi niin ainakin lämpimämmiksi.

 Maisemat olivat huikaisevan upeita, sen mitä niitä nyt sateelta ja pilviltä näki. Arvannette varmaan, että kuvat on otettu vähäsateisina hetkinä.

Lagunan jälkeen saavuimme myös virallisesti Galiciaan. Ennen O'Cebreiroa sadekin jo hiukan hellitti. Kylä oli ihana kivirakennuksinen kelttikylä. Olisin siellä viihtynyt varmaan pidempäänkin, mutta matkan oli jatkuttava. Kävin siis paikallisessa ravintolassa syömässä kuuman kasviskeiton ja join lasin viiniä. Suunnitelmani oli, että jatkan Fonfriaan asti ja nyt kun sadekin taukosi, niin suunnitelma tuntui ihan realistiselta.

 No kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Aika pian O'Cebreiron jälkeen alkoi taas sataa ja tuulla. Linaresissa harkitsin jo vakavasti hostelliin menoa, koska vettä tuli vaakasuoraan. Siitä eteenpäin oli yhtä tuskaa ja vesi meni ensin takista ja kengistä läpi ja ennen Hospital de la Condesia olin pikkuhousuja myöten märkä. Eteensä ei meinannut nähdä ja olin aivan puhki. Valon pilkahduksen toi taas kerran mielessä soiva Always look at the bright side of life.

Hospital de la Condesin alberguessa oli luojan kiitos vielä tilaa. Vähän kalsa paikka, mutta sateensuoja ajoi asiansa. Kaikki kuivattelivat vaatteitansa ja patterit huusivat täysillä. Makuutila oli kuuma, kostea ja hikisten vaatteiden hajuinen. Iltapala muodostui mehusta, tonnikalatahnasta ja manteleista. En voinut kuvitellakaan vetäväni märkiä vaatteita päälleni ja lähteväni syömään. Ja alberguen keittiö niin hieno kuin olikin, mutta siellä ei ollut mitään astioita. Ärsyyntymistä lisäsi myös korealaismamma, joka kävi jatkuvasti siirtelemässä kuivumassa olevia vaatteitani omasta mielestään paremmalle paikalle. Hyvällä tarkoituksella tietenkin.

No mieltä piristi sitten, jonkun suihkussa laulama serenadi, joka kuului makuutilaan saakka. Sade ja jaksamattomuus sekoittivat nyt hiukan suunnitelmiani. Päätin seuraavana päivänä jatkaa ainakin Tricastelaan ja olla joko siellä yötä tai katsoa pääsisikö sieltä bussilla Sarriaan. Jos jatkaisin loppumatkan kävellen, ylimääräinen päivä Santiagossa oli nyt syöty. Mietinnässä oli onko tärkeämpää kävellä yli 700 kilometriä vai messu Santiago de Compostelassa.