Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 3 Zubiri - Cizur Menor

Aamu alkoi jo sarastaa, kun lähdin liikkeelle Zubirista puoli kahdeksan maissa. Söin alberguessa aamiaisen johon kuului kahvia, pala paahdettua leipää voin ja marmeladin kanssa, tuoremehua ja pala kakkua. Tämän takia useimmiten söin aamiaiseni kahvilassa tai baarissa, missä sai tilattua hiukan tukevamman aamiaisen esim. voileivän tai tortillan (munakkaan). Moni toki jaksoi hyvin matkata suklaacroissant aamiaisillakin.

 Aamu oli aika viileä. Hanskat olisivat olleet tarpeen, mutta ne oli pakattu repun pohjimmaiseksi. Aamut olivat usein jänniä, kun lähdin liikkeelle oli vielä kohtuu lämmin, mutta lämpötila putosi, kun aurinko nousi. Tänäkin aamuna sain nauttia kauniista maisemista. Laitumilla vaeltavista eläimistä ja kylien lähellä kukkojen kiekunasta. Aamuhämärän kukon kiekuna on jäänyt minulle mieleen hyvin voimakkaasti.

Päivän matka kuljettiin paljolti Rio Argan molemmin puolin. Välillä jopa ihan rannalla. Matkalla oli monia muistomerkkejä/ kuvia. Ihmiset olivat jättäneet surunsa tänne. Useinhan pyhiinvaellukselle lähtevällä on joku asia, jota hän sinne lähtee ratkomaan tai jättämään.

 Aamulla kuljin yhtä hyömyä ilman isompia taukoja Zurianiin saakka. Siinä sillan kupeessa oli kiva kahvila, johon pysähdyin kahville. Tuttuja kasvojakin alkoi jo olla ja Buen Camino tervehdys tuli jo automaattisesti, kun näki muita pyhiinvaeltajia. Toki kaikkia vastaantulijoita tuli tervehdittyä.

Zurianin jälkeen oli taas muutamia kivoja nousuja, mutta toki myöskin maisemat olivat sen mukaisia. Pientä polkua pitkin oli kiva kulkea. Matkalla pohdin, kuinka täälläkin osalla ihmisistä tuntui olevan kova kiire. Päämäärä tuntui olevan tärkeämpi kuin matka. Toki tämä oli taas vaan tulkintaani. Itse pysähtelin, katselin, kuuntelin ja haistelin. Yritin tallentaa kaikilla aisteillani matkan kulkua. Esim. auringonnousut olisivat jääneet vallan näkemättä ilman pysähtelyä, koska aurinko nousi salavihkaisesti selän takaa.

 Loppu matkasta tuli vastaan ensimmäinen oikea kaupunki Pamplona. Sekä kaupunkiin tulo että lähtö tuntuivat puuduttavilta, kun oli saanut nauttia kauniista luonnosta. Otin tavoitteeksi saada mahdollisimman monen ihmisen hymyilemään hymyilemällä heille ja tervehtimällä. Pikkukylissä tämä oli normaalia, mutta isossa kaupungissa selvästi ei niinkään ja oli ihana nähdä kun ihmiset ensin hiukan hämmentyivät ja sitten sulivat hymyyn ja tervehtivät.

 Pamplona oli kaunis kaupunki, vaikka kuljinkin sen läpi aika vauhdilla. Kävin katedraalissa ja ostin leipää ja makkaraa, jotka söin aukiolla penkillä istuskellen ja ihmisvilinää ihmetellen. Koko päivän päässäni oli soinut Happy. Tämä on minulle niin hyvää mieltä ja energiaa tuova biisi, että välillä vaikeina hetkinä kaivoin sitä avuksi tuolta muistin syövereistä.

Olin päättänyt, että jatkan matkaani vielä Pamplonasta Cizur Menoriin. Ilma oli aika kuuma ja kokonaismatkaa päivälle tuli yli 26 kilometriä. Viimeiset kilometrit olivat aika raskaita. Perille päästyäni olin tosi väsynyt.

Perillä kipusin kylän "huipulle" saakka ja majottauduin albergue Roncaliin. Paikka oli kiva. Pesin hiukan nyrkkipyykkiä ja kävin kahden brasilialaisnaisen kanssa kaupassa hakemassa syötävää. Pastasalaattia ja leipää ja aamuksikin hiukan evästä. Loppu illan olinkin melko epäsosiaalinen ja vietin omissa oloissani makuusalissa. Ei vaan huvittanut hakeutua ihmisten seuraan. Olinhan muutenkin melko yksinäinen susi tuolla reissussa. Se tuntui jotenkin vaan hyvältä.