Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 30 Palais de Rei - Ribadiso

Öiset kuorsauksen äänet eivät enää niin ärsytä, vaikka valveilla välillä pitävätkin. Heräilin ennen seitsemää ja keräilin tavarani. Nyt käytin vain kevyttä makuupussiani, niin pakkaaminenkin oli huomattavasti sujuvampaa. Isompi makuupussi, kun piti aina laittaa alimmaiseksi, että sai repun kiinni. Poikkesin alberguen alakerrassa aamiaisella ja tuunailin paahtoleipäni illallisestani jääneillä makkaralla ja juustolla.Moni tuttu oli tekemässä lähtöä samaan aikaan.

 Aamu oli taas upea, hiukan kyllä viileä. Matkalla oli hiukan enemmän ylämäkeä kuin olin ymmärtänyt opaskirjasta. Mato-Casanovassa poikkesin mehulla. Juttelin hetken Christinan ja Uusi-Seelantilaistytön kanssa. Jatkoimme siitä hetken matkaa kävelyä yhdessä Christinan kanssa.

Matkalla oli paljon pieniä kyliä, teollisuusaluetta ja isompi kaupunki Melide. Melidestä löysin vihdoinkin tupakkakaupan, josta sain kauan etsimäni postimerkit ja sain postikortit postiin. Menin läheiseen kahvilaan kirjoittelemaan viimeiset postikortit ja hain limpsan ja sain vielä oliiveja kaupan päälle. Istuskelin siinä hetken edellisenä päivänä tapaamani norjalaisnaisen ja kanadalaismiehen kanssa. Mielenkiintoista kuinka syvällisiä juttuja täällä tuleekaan ihmisten kanssa juteltua.

Törmäsin eilen taas Albertoonkin. Italialaismieheen, jonka tapasin jo ekana päivänä. Boentessa istuskelin hetken hänen ja Christinan kanssa. Juttelimme kaikennäköistä caminosta ja mitä oivalluksia olimme saaneet matkan varrella. Kotona sen ehkä sitten vasta huomaa mitä muutosta on tapahtunut ja muutosta tapahtuu ehkä vielä pitkään.

Hevoset odottelevat, jos joku vaikka antaisi herkkuja

Kivisilta

 Suunnitelmani mukaisesti jäin Ribadisoon yöksi. Albergue Xunta oli ihan kiva paikka. Sänky tosin oli vähän pelottava, kun se oli vielä yläkerrassa niin että siitä oli suora pudotus alimmaiseen kerrokseen ja olin yläpetillä. Sänky oli muutenkin sellainen lasten kerrossängyn kokoinen ja huojui. No selvisin hengissä. Paikalla oli taas tuttujakin ja paljon tuntemattomia.

Illallisella kävin alberguen vieressä olevassa baarissa. Vihdoinkin sain maistaa pulpoa, paikallista herkkua ja papuja oheen. Oli kyllä hyvää. Ruotsalainen Helena siskoineen ilmestyi paikalle ja meillä oli hauska illallinen yhdessä. Näin myös vihdoinkin suomalaistytön, josta olin kuullut matkalla. Meillä oli pitkä keskustelu. Ihana puhua välillä suomea. Kun palasin albergueen yhdeksän aikaan, joku neropatti sammutti jo valoja makuusalista. Uuttakin väkeä tuli vielä yhdeksän jälkeen. Vähän levotonta.