Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 32 O'Pedrouzo - Santiago de Compostela

 Todella rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kuuden aikaan, kun ensimmäiset herätyskellot soivat. Totesin etten kuitenkaan enää saa nukuttua, joten lähdin samassa hälinässä liikkeelle minäkin. Amenalissa pysähdyin aamupalalle ja juttelin hiukan jenkkiviisikon kanssa. Moni yritti ehtiä ennen kahtatoista Santiago de Compostelaan, että pääsisi messuun.

 Pian Amenalin jälkeen ympärilleni pölähti bussilastillinen korealaisia. Aika rauhassa sain silti kulkea. Yksi mies minulta kyseli monenlaista käytännön asiaa caminosta. Ylämäistä huolimatta matka taittui aika kevyesti.

 Lavacollassa istahdin hetkeksi kirkon viereen. Ensin siinä kävi mies koirineen ja pyysi euroa kahvia varten. Annoin, kun näytti menevän tarpeeseen. Sitten siihen pölähti kolme korealaisnaista, jotka halusivat ottaa itsestään kuvan minun kanssani. Nyt koreilen joidenkin korealaisten valokuvakansioissa. On se vaan ihmeellistä olla nähtävyys.

 

Monte del Gozolla olin jo yhdentoista aikaan. Tiesin kuitenkin etten ehtisi messuun, vaikka kuinka yrittäisin. Päätin siis nautiskella siinä vielä limsat ja juttelin Alberton kanssa. Jotenkin oli hieno fiilis, kun oli jo näin pitkällä, mutta toisaalta ei olisi millään halunnut jatkaa suureen kaupunkiin. Pakko se kuitenkin oli.

 

 Ensimmäisen näkymäni katedraaliin sain, kun olin jo aika pitkällä. Kaupungissa oli paljon väkeä. Ja aika hyvin joukosta erotti pyhiinvaeltajat.

 Pysähdyin erään pienen kirkon luona ja eräs nainen kehotti minua käymään sisällä. Tässä kirkossa tein sitten loppu hiljentymiseni ja esitin kiitokseni hyvin menneestä matkasta. Olihan se koskettava hetki.

 Kun vihdoinkin pääsin katedraalin aukiolle, totesin katedraalin olevan remontin alla. Istuskelin aukiolla varmaan puolisen tuntia ja mietin reissua. Totesin etten halua mennä katedraaliin kaikkien turistien kanssa. Olinhan jo oman kirkkovierailuni tehnyt aiemmin.

 Kävin hakemassa compostelani pyhiinvaeltajien toimistosta. Olisin saanut jostain toisenkin, kun oli juhlavuosi, mutta jotenkaan en jaksanut/halunnut. Tässä reissussa matka oli tärkein ei perillepääsy eikä todistukset. Istuskelin jonkin aikaa katedraalin rappusilla. Juttelin unkarilaistytön kanssa, jonka olin nähnyt aiemmin ja vain seurailin ihmisvilinää ja hätistelin pois kerjäläisiä. Sitten kävin perillepääsyn kunniaksi syömässä pizzan ja nauttimassa lasin viiniä. Sitten pääsinkin jo hotelliini. Kävin pesulla ja laitoin itseni kaupunki kuntoon ja lähdin hiukan shoppailemaan matkavaatteita. Osa vaatteistani, kun sai jäädä tänne roskiin.

 Jos tekisin matkan uudestaan, mitä tekisin toisin. No niitä asioita ei ole kovin monia. Ensinnäkin varaisin matkaan ainakin 40 päivää, että saisin kulkea koko matkan kaikessa rauhassa ja voisin jatkaa Finisterraan ja mahdollisesti Muxiaan saakka. Joitakin tavaroita jättäisin mahdollisesti pois matkasta, niistä tarkemmin siellä alkupään blogeissa. Huolehtisin paremmin omista syömisistäni ja juomisistani. Siinä varmaan ne tärkeimmät. Kaikinpuolin matka oli hieno ja opettavainen. Suosittelen.