Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 9 Ventosa - Ciruena

 Ventosasta matka jatkui taas aamuhämärissä. Ilokseni tällä alueella oli myös Caminon kilometripylväitä, joista sai hiukan seurattua matkan kulkua. Toki tällä hetkellä jäljellä oleva matka tuntui vielä aika pitkältä.

 Aamulla ilma oli puolipilvinen ja raikas. Aamuinen askel oli taas kevyt hyvin levätyn yön jälkeen. Maisemat olivat alkutaipaleesta kauniita.

Ennen Najeraa muurissa oli kirjoitus Pyhiinvaeltaja kuka kutsuu sinua (Pilgrim who calls you). Teen tähän karkean käännöksen löytämäni englanninkielisen version pohjalta:
Pyhiinvaeltaja kuka kutsuu sinua?
Mikä näkymätön voima tuo sinut tänne?
Ei tähtitaivas
tai mahtavat katedraalit.

Se ei ole loistelias Navarre
tai La Riojan viinit.
Tai Gallegosin meren antimet
Tai Castellanosin pellot.

Pyhiinvaeltaja kuka kutsuu sinua?
Mikä tuntematon voima tuo sinut?
Se ei ole pyhiinvaelluksen ihmiset
tai maanviljelijöiden tavat.

Se ei ole historia tai kulttuuri
tai Calzadan kukko
tai Gaudin palatsi
tai Ponferradan linna.

Näin sen kaiken, kun kuljin ohi
ja se oli ilo nähdä.
Mutta ääni joka kutsui minua
tunsin paljon syvempää rauhaa.

Voima joka työntää minua
voima joka tuo minut
en voi selittää sitä tai itseäni.
Tiesin vain että minun tulee saapua.

Najera oli yllättävä kaupunki punaisine kallioineen. Jotenkin ihan erilainen niin tunnelmaltaa kuin ulkoasultaan kuin aiemmat paikat ja itse asiassa en tämän jälkeenkään törmännyt vastaaviin paikkoihin. Kävin reitin sivussa kahvilla. Onnistuin ilmeisesti ujuttamaan itseni johonkin "business"kahvilaan ja huomasin poikkeavani todella paljon normiasiakkaista. Sitä on pyörinyt niin pyhiinvaeltajien ympäröimänä, että normielämä tuntuu välillä oudolta.

 Najeran jälkeen oli tiukka nousu, jonka jälkeen suht tasaista. Jatkoin matkaa Azoforaan, jossa nautiskelin kahvin ja huikean ison suklaa croissantin.

Niin se vaan on, että mihin päätät kulkea, niin voimat riittävät sinne saakka. Olin ajatellut kulkevani Ciruenaan kevyesti (25,5 km). Päivä oli kuitenkin kuuma ja ennen Ciruenaa olevat peltoaukeat tuntuivat loputtoman pitkiltä. Kun aukean jälkeen oli vielä tiukka nousu, olin aivan valmista kamaa. Onneksi matkalla oli piristyksiäkin. Yksi mies antoi ohikulkiessaan Mentoksen ja mäen päälle päästyäni sinne ilmestyi iloinen italialaisseurue, jonka yksi jäsen otti ohimennen itsestään selfien kanssani.

Raskaudestaan huolimatta kiinnitin päivän aikana paljon huomiota yksityiskohtiin ja kamerassa olikin paljon kauniita perhos- ja kukkakuvia.

Kolme maissa saavuin viimeinkin autioiden kaupunginosien jälkeen Ciruenan maalaiskylään ja yllätyksekseni huomasin että sinne oli tullut uusi albergue Victoria, joka täytti kaikki toiveeni. Kävin syömässä paikallisessa baarissa palan tortillaa ja voi että se maistui hyvältä. Takaisin tullessani otin vielä lasin viiniä alberguella, jonka isäntä sitten loppujen lopuksi tarjosi, ja jutustelin australialaisen nuoren miehen kanssa pyhiinvaellusfiiliksistä.