Minulla on unelma

Minulla on unelma. Se ei ole vielä kristallin kirkas, mutta se kirkastuu päivä päivältä. Minun unelmassani ihmiset rakastavat ja kunnioittavat itseään ja toisia. Ja niin tekevät maailmasta paremman paikan. Unelmassani autan koulutuksella ja valmennuksilla ihmisiä löytämään sisäisen valonsa ja tuen heitä oman visionsa toteuttamisessa. 

Viimeinen viikko on ollut mielenkiintoinen, mutta samalla rankka. Olemme miettineet henkilökohtaista visiotamme ja missiotamme. Mikä meille itse kullekin on tärkeää ja kuinka lähdemme toteuttamaan sitä. Ja voin sanoa, että se on todella mielenkiintoista. Ja kuinka paljon omat näkökannat taas laajentuvat, kun kuulee toisten visioita ja missioita. Järjetön rikkaus tämä toisten kanssa keskustelu.

Ensimmäinen työhön liittyvä projektini muotoutuu kovaa vauhtia. Minulla oli ajatus siitä jo keväällä, mutta se saa nyt uuden muodon. Ideoita muista projekteista on jo jonkin verran. Luotan siihen, että kun saan pään auki niin asiat alkavat loksahdella kohdilleen ja uusia mahdollisuuksia/ ideoita ilmaantuu. Koskaan ei tiedä mihin kaikkeen ihanaan tie vie. Itse huomasin vihossani mindmapin vuodelta 2013 ja kuinkas ollakaan moni siinä oleva idea on edennyt merkittävästi.

Pitää unelmoida isosti, suunnitella realistisesti ja kyseenalaistaa sopivasti, niin ihmeitä tapahtuu.

NLPU 2015

Täällä sitä ollaan Kaliforniassa. Aurinko paistaa ja meneillään ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä. Olen siis NLPU:ssa kouluttaja ja konsultointi koulutuksessa. Vuosi sitten en olisi uskonut, että jahkaantuisin tänne, mutta täällä ollaan. Takana on kuusi päivää opiskelua.

Ensimmäiset päivät ovat menneet tutustuessa tähän ihanaan monikulttuuriseen opiskelijajoukkoon. Meitä taitaa olla paristakymmenestä eri maasta ympäri maailmaa. Englannin käyttäminen tietysti vie osan energiasta. Nyt tosin olen jo alkanut puhua itseksenikin englanniksi. Ja välillä pääsee puhumaan suomeksikin, kun meitä on täällä kolme suomalaista.

Itse opiskelu on ollut intensiivistä. Aloittelemme aamulla puoli yhdeksän aikaan ja eilenkin palauduin huoneeseen ilta kymmeneltä. Toki ruokatauot ovat puolitoista tuntisia. Ja eilenkin "teoria" tuntien välillä oli 5 Rhythms tanssia ja illalla rummutusta. Yhtenä iltana pääsimme shamaanimatkalle. Niin mielenkiintoista ja rikasta tämä koko kokonaisuus. Ja opettajat ovat tietysti oma lukunsa. On ihanaa seurata Robertin ja Judithin kouluttamista. Heillä kun on 40 vuoden kokemus NLP:stä ja he ovat itse kehittäneet niin monia juttuja. Ja vierailevat opettajat tuovat rikkautta koulutukseen erilaisilla tyyleillään.

Ja kaiken kruunaa tämä kaunis luonto ympärillämme. Jykevät punapuut tukevat opiskeluamme. Pesukarhut ja peurat piristävät päiväämme. Ja ruoka on loistavaa. Jokaiselle taatusti löytyy jotain. Pelkäsin jo että menettäisin tämä  vuoden mansikkakauden, mutta täällä niitä on yllinkyllin.

Matkamietelmiä

Toinen blogi jo samalle päivälle, mutta ei voi mitään. Junalla matkustaessa ajatus juoksi vapaana ja ympäristö toi lisäoivalluksia, joten eihän siitä voi kuin kirjoittaa. Matkustaessa tulee tarkkailtua ympäristössä olevia ihmisiä ja mietittyä heidän taustoitaan. Tänään olin ilmeisen auditiivisessa moodissa ja sain korviini, mitä mielenkiintoisempia juttuja. Oli rakastunut nuoripari, kaverilleen pottuileva nuorimies, perhe joka otti hyvin tyynesti, että lippu oli ostettu väärälle päivälle. Eritysen vaikutuksen teki konduktööri, joka totesi perheelle, että eiköhän se tällä mene, kun ette painimaan ala. Kuitenkin paras kaikista kommenteista, mikä korviini sattui oli "Se on ihan niin kuin sikalassakin, kun katsoo sitä sikalaumaa, niin se on yhtä massaa, mut kun katsoo yhtä sikaa, niin huomaa kuinka omanlaisia yksilöitä ne onkaan." Niin yksilöitähän me kaikki ollaan oli kyseessä sitten siat tai ihmiset.

Olen siis matkalla Santa Cruziin NLP -kouluttaja koulutukseen ja matkalla pohdin sitäkin, miten tässä nyt näin kävi. Vielä reilu vuosi sitten muistelen olleeni lounaalla Kertussa ja keskustelleeni kouluttaja koulutuksesta opiskelukavereideni kanssa. Muutama heistä pohti jenkkeihin lähtöä, mutta minä olin siinä vaiheessa suht varma, etten kyllä tässä vaiheessa sinne lähde, vaan käyn koulutuksen Suomessa. Ja nyt täytyy rehellisesti myöntää, ettei minulla ole hajuakaan, missä vaiheessa muutin mieleni. Jokin naksahdus on vaan päässä käynyt. Sen kyllä muistan, että ennen koulutuksen varaamista, kyselin vielä kokemuksia opettajaltani Marjukalta, mutta siinä vaiheessa olin päätökseni jo pitkälti tehnyt.

No elämä kuljettaa ja täytyy luottaa, että se kuljettaa oikeaan suuntaan. Niin se on ainakin tähän mennessä tehnyt ja vaikka välillä tulee mutkia matkaan, kaikella on tarkoituksensa.

Lomafiiliksissä

Kuinka ollakaan on tuo työnteko näyttänyt häiritsevän tätä blogin kirjoittelua. Kyllähän sitä tässä kevään ja alkukesän mittaan on tullut tehtyä kaikkea mukavaa, josta olisi ehkä blogin aihettakin saanut, mutta jotenkaan ei ole virta riittänyt. Ei siinä etteikö työssä olo olisi ollut mukavaa, mutta aikaa ei vaan jää ihan niin paljon kuin tahtoisi muille harrastuksille. 

Mutta nyt se on sitten alkanut, kauan odotettu kesäloma. Viikonloppuna kerkesin nautiskelemaan ratsastuksesta ja Reposaaren ruoka- ja urheilutarjonnasta. Kohta kerään tavarani ja suuntaan kohti uusia seikkailuja. Suuntana ensin Helsinki sitten San Francisco ja sieltä sitten Santa Cruziin opiskelemaan hiukan lisätietoja NLP:stä. Odotan reissua innolla, mutta toisaalta en ole vielä ihan tajunnut, että nyt se kauan odotettu reissu vihdoinkin alkaa. 

Jos internetyhteydet suovat, niin yritän bloggailla matkan varrelta fiiliksiä ja viimeistään kotiin palattuani, mita kaikkea reissullani koinkaan. Päivät näyttävät olevan opiskelun täyteisiä, mutta uskon vahvasti, että työasiat eivät ainakaan kovin paljon päässä pyöri. Niin työkaverinikin minut lomalle lähetti "Älä näitä työasioita sitten lomallasi murehdi."

Ihania kesäpäiviä kaikille!