maanantai 13. heinäkuuta 2015

Matkamietelmiä

Toinen blogi jo samalle päivälle, mutta ei voi mitään. Junalla matkustaessa ajatus juoksi vapaana ja ympäristö toi lisäoivalluksia, joten eihän siitä voi kuin kirjoittaa. Matkustaessa tulee tarkkailtua ympäristössä olevia ihmisiä ja mietittyä heidän taustoitaan. Tänään olin ilmeisen auditiivisessa moodissa ja sain korviini, mitä mielenkiintoisempia juttuja. Oli rakastunut nuoripari, kaverilleen pottuileva nuorimies, perhe joka otti hyvin tyynesti, että lippu oli ostettu väärälle päivälle. Eritysen vaikutuksen teki konduktööri, joka totesi perheelle, että eiköhän se tällä mene, kun ette painimaan ala. Kuitenkin paras kaikista kommenteista, mikä korviini sattui oli "Se on ihan niin kuin sikalassakin, kun katsoo sitä sikalaumaa, niin se on yhtä massaa, mut kun katsoo yhtä sikaa, niin huomaa kuinka omanlaisia yksilöitä ne onkaan." Niin yksilöitähän me kaikki ollaan oli kyseessä sitten siat tai ihmiset.

Olen siis matkalla Santa Cruziin NLP -kouluttaja koulutukseen ja matkalla pohdin sitäkin, miten tässä nyt näin kävi. Vielä reilu vuosi sitten muistelen olleeni lounaalla Kertussa ja keskustelleeni kouluttaja koulutuksesta opiskelukavereideni kanssa. Muutama heistä pohti jenkkeihin lähtöä, mutta minä olin siinä vaiheessa suht varma, etten kyllä tässä vaiheessa sinne lähde, vaan käyn koulutuksen Suomessa. Ja nyt täytyy rehellisesti myöntää, ettei minulla ole hajuakaan, missä vaiheessa muutin mieleni. Jokin naksahdus on vaan päässä käynyt. Sen kyllä muistan, että ennen koulutuksen varaamista, kyselin vielä kokemuksia opettajaltani Marjukalta, mutta siinä vaiheessa olin päätökseni jo pitkälti tehnyt.

No elämä kuljettaa ja täytyy luottaa, että se kuljettaa oikeaan suuntaan. Niin se on ainakin tähän mennessä tehnyt ja vaikka välillä tulee mutkia matkaan, kaikella on tarkoituksensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti