sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kevo päivä 5 Guoikgáhritája - Ganešjávri 19.8.2016

Aamulla lähdettiin kaikessa rauhassa liikenteeseen. Kuukkelikin tuli pitämään meille seuraa. Ensin oli taas mukava ylämäki ja sen jälkeen aakeaa tasankoa järvineen ja soineen.

 Maasto oli todella helppoa verrattuna edelliseen päivään. Olimme hiukan jännittäneet loppua, koska meitä vastaan tullut vaeltaja oli valitellut kovaa alkuosuutta. No toivotaan, että hän selvisi kunnialla siitä seuraavasta osuudesta, koska maasto oli aivan eri luokkaa. Silkeájalla pidettiin patukkatauko.
Loppumatka sujui nopsasti. Mikä sitä oli tasaisia pitkospuita kävellessä. Oli toki mäkiäkin loppumatkalla ja alamäki aika kivikkoista. Kaikin puolin hieno reissu ja jossain vaiheessa sitä voisi käydä kiepauttamassa Guivin kauttakin.

Kevo päivä 4 Gamajotnjálmmeluoppal - Guoikgáhritája 18.8.2016

Kauniissa auringonpaisteessa saatiin taas lähteä liikenteeseen. Aamupala seuraksi saatiin kuukkeliparvi. Virkistävä kahluu antoi puhtia edessä olevaan jyrkkään nousuun. Ekalle taukopaikalle oli vain 1,5 kilometriä.
 Gamajotnsuohpášája oli kauniin suolammen vieressä oleva kota. Siinä hengähdettiin hetki ja jatkettiin seuraavalle kahdeksan kilometrin taipaleelle.
 Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja saatiin taas vaeltaa suolampien täplittämällä puuttomalla tunturilla. 
 Paikoitellen saatiin laskea ja nousta kanjoniin laskeviin jokiuomiin. Onneksi osassa oli portaat apuna.
 Porojakin nähtiin tällä reissulla aikalailla. Tämäkin kaveri jäi meitä hetkeksi ihmettelemään.

 Gaskkamuš Njaggaljávrille laskettiin todella jyrkkää rinnettä. Maisemat olivat aivan huikaisevat, mutta niitä piti pysähtyä katselemaa, koska kävellessä ei voinut katsoa kuin jalkoihinsa. Onneksi suunta oli tämä, koska tämän mäen ylösnousu olisi voinut olla aika urakka. Taukopaikka oli hieno. Lounastettiin ja käytiin uimassa. Lämpötila oli varmaan yli +20 astetta. Meillä on kyllä niin hyvä tuuri näiden säiden kanssa.
 Taukopaikan jälkeen kivikko jatkui ja mäkiä piisasi. Välillä hiukan tasaisempaa metsää ja sitten taas kivikkoa ja jyrkkiä pudotuksia kanjoniin. Olipa siellä yksi köysitetty rinnekin ennen seuraavaa taukopaikkaa.
 Maisemat tälläkin välillä olivat hienot. Tässä vaiheessa toki mietitytti seuraavan kahluupaikan leveys. Tapiola Goahti -taukopaikka oli hienolla hiekkarannalla, emme pysähtyneet siihen vaan jatkoimme suoraan kahluupaikalle. Se oli kohtuullisen helppo ylitys. Heti sen jälkeen oli Beahcelávojávrrit, joka oli myös tosi kivan oloinen leiriytymispaikka, mutta retkikuntamme muut jäsenet lahjoivat minut Marsilla jatkamaan vielä matkaa. 
Loppumatka Guoikgáhritája olikin sitten ihan kivaa polkua. Hiukan portaita ja mäkiä, mutta kivaa kulkea. Minuun iski joku virtapiikki ja kirmasin vauhdilla muiden edellä ihailemaan näköalapaikalle maisemia. Siitä oli vielä jonkin matkaa leiripaikalle, joka oli kivassa mäntymetsäisessä rinteessä. Iltapalaksi perunamuusi ja sitten nukkumaan kaikessa rauhassa. Olimme taas ainoat leiriytyjät tällä paikalla.

Kevo päivä 3 Fiellogahjohka - Gamajotnjálmmeluoppal 17.8.2016

 Aamu Fiellun putouksella oli kaunis. Aamupalan jälkeen käytiin ihailemassa putousta hieman lähempää. Kaunis sateenkaari koristi muutenkin upeaa paikkaa. Sumu kasteli mukavasti kohtuu etäällekin putouksesta.

Fiellulta matka alkoi jyrkällä ylämäellä ja sitten hiukan loivemmalla ylämäellä Guivin risteykseen saakka. Paikoitellen polku oli aika kivikkoista. Toki kivistä oli hyötyäkin, koska 9,5 kilometrin matkalla ei oikein muita taukopaikkoja ollut. Kivennokassa oli hyvä istuskella. 


 Roajášjávrille laskeuduttiin mäntypuiden katveeseen. Maisema muuttui täysin. Alhaalla oli mukava taukopaikka, jossa lounastimme ja vilvoittelimme varpaita joessa. Pian taukopaikan jälkeen oli reissun toinen kahlaamo, joka olikin jo hiukan haasteellisempi. Vettä oli enemmän kuin aiemmassa ja virtaus oli kova. Itse noin metri kuuskymmentä senttisenä selvisin kastelematta alushousujani, mutta aika liki oli. Vähän kyllä nuo ylitykset ovat jännittäneet.
 Sitten taivallettiin hetki mukavassa koivikossa ja hätyytettiin riekko pesuekin liikkeelle. Illan suussa saavuttiin  Gamajotnjálmmeluoppaliin. Heti vieressä oli seuraava kahluupaikka. Päätettiin jäädä siihen yöpymään. Koivikosta huolimatta ei paikalla ollut kauhesti ötökkää. Käytiin "uimassa" ja hakemassa valmiiksi naruja joen toiselta puolelta seuraavan päivän ylitykseen. 

 Illalla istuskeltiin nuotiolla ja nautiskeltiin hiljaisuudesta. Pilvet heijastivat lampaita viereiseen järveen. 

Kevo päivä 2 Geavvogeašláttu - Fiellogahjohka 16.8.2016

 Aamu oli aurinkoinen. Nautiskeltiin aamupala rannalla ja sitten kamat kasaan ja liikenteeseen. Ensin oli kunnon nousu ja sitten pääsimme tunturin rinteeseen.
Sitä olikin sitten seuraavat kahdeksan kilometriä. Ihanaa kumpuilevaa tunturia. Aurinko paistoi ja meno maittoi. Maisemat olivat kauniita.
 Suohpášájassa pysähdyttiin tauolle ja paistettiin viimeiset makkarat. Lepäiltiin hiukan ja sitten ponkaistiin taas matkaan.
 Pienen kävelyn jälkeen siinä se sitten oli Kevon kanjoni. Tuttu kuva, mutta siinä omien silmien edessä salpasi hengen. Ei tällaista pysty kuvilla näyttämään. Päiväkin oli mitä parhain ja väritykset ihan huikeat. Hetki siinä ihailtiin ja kuvailtiin ja matka sai jatkua.
 Jatkettiin Kevon kanjonin reunaa pitikin ja hetken päästä laskeuduttiin alas Gaskkamuš Suohpášájaan. Ihana rauhaisa paikka puron rannalla. Tässä oli matkaajan hyvä huilailla ja valmistautua seuraavaan koitokseen.
 Viimeinen viiden kilometrin rutistus Fiellun putoukselle oli aikamoinen. Riitti ala- ja ylämäkeä ja kivikkoa ja kaikkea siltä väliltä. Väsymys alkoi painaa ja sai todella tarkkaan katsoa mihin jalkansa pisti.
Sitten eteen iski taas aivan huikea näkymä ja siitä alkoi laskeutuminen alas kanjoniin. Fiellun putoustakin saatiin ihailla jo matkalla. Ensimmäinen kunnon kahluupaikka ja sitten olimmekin jo Fiellogahjohkalla.
Paikalla oli jo tuttua väkeä ja mekin löysimme todellisen näköalapaikan. Laverit teltan alle ja teltta nopeasti pystyyn. Polttiaisia oli ihan kiitettävästi, joten itse telkeydyin telttaan tekemään petejä ja mutustamaan eväitä. No päivällekin oli tullut ihan hyvin mittaa, joten kyllä se väsykin sieltä alkoi tulla.

Kevo päivä 1 Sulaoja - Geavvogeašláttu 15.8.2016

Vihdoinkin päästiin tähän kauan odotettuun reissuun. Vaellusta edeltävä yö yövyttiin Kenestuvilla. Otettiin kuljetus Sulaojalle niin auto oli sitten kätevästi odottamassa, kun tulimme takaisin. Aamu oli hiukan pilvinen ja viileä ja matkajännitys kutisi vatsanpohjassa, kuinka tämä reissu nyt sujuu.
 Ensimmäisenä etappina oli Suomen suurin lähde, joka oli ihan Sulaojan läheisyydessä. No tietysti valitsimme väärän reitin ja jouduimme palaamaan luontopolkua takaisin Sulaojalle päin. Eli lähde löytyy oikeanpuoleisesta haarasta. Kauniin vihreät väinönputket koristivat lähteen rantaa ja tottakai täytimme juomapullomme lähteestä, joka on saamelaisten vanha pyhäpaikka ja sen vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Veden alla loistavat turkoosit kivet vaikuttivat aika mystisiltä.
Luopmošjohkalla pysähdyttiin paistamaan makkarat ja siitä matka jatkuikin hienoa järven ylittävää kannasta pitkin. Välimatka seuraavaan taukopaikkaan oli 10 kilometriä, mutta ihan hyviä lepäilypaikkoja tältäkin väliltä löytyi. Mikä se oli näitä maisemia ihaillessa.
Ruktajavrilla takki alkoi olemaan jo aika tyhjä. Aurinko pilkisteli pilven raosta. Istuttiin taas hetkeksi alas paistamaan makkaraa ja punnitsemaan tilannetta. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa vielä kolme kilometriä seuraavaan taukopaikkaan.
Viimeinen kolme kilometriä meni kuitenkin yllättävän kepeästi eikä ottanutkaan kuin 45 minuuttia. Maasto oli koko matkalla aika hyvää hiekkaista polkua. Paikoitellen hiukan kivisempää.
Kauniille paikalle saavuttiinkin. Pistettiin leiri pystyyn puron rantaan ja käytiin nauttimassa iltateet järven rannalla. Yksi rohkelikko kävi iltauinnilla. Ranta oli kyllä siihen tarkoitukseen ihan loistava.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Västerö - sateinen seikkailu eteläkärjessä

Bongasimme Västerön reitin Latu ja Polku lehdestä. Se sijaitsee Vöyrin Maksamaalla. Meille se sopi hyvin lämmittelypatikoinniksi matkalla pohjoiseen. Tietoa reitistä löytyy, kun sitä osaa etsiä mm. Merenkurkun saaristo sivuilta. Siellä on myös hyvä kartta.

Sää ei meitä suunnittelemanamme päivänä oikein suosinut ja taivas tiputteli vettä. Koska ulkoilu on aina vaatetuskysymys, niin tällekin reissulle päätimme kuitenkin lähteä. Parkkerasimme auton Söderskatanille illalla myrskyn pauhatessa. Ajaessamme vettä tuli saavista kaatamalla,
ukkonen paukutti päällä ja taivas oli punainen.

Aamulla sää oli jo hiukan rauhoittunut ja pääsimme matkaan tihkusateessa. Suuntasimme ensin kohti Söderskatanin autiotupaa. Polku oli mukavaa kävellä ja ilma oli raikas. Yhden sivupolun päästä löysimme laiturin eli ilmeisesti tänne pääsee myös veneellä patikoimaan. Metsätyypit vaihtuivat polun varrella vehreästä sammaloituneiden lehtipuiden ympäröimästä satumetsästä isojen kuusien kansoittamiin havumetsiin. Siellä oli todella isoja puita.




Autiotupa oli sympaattinen sanomalehdin tapetoiduin seinineen. Pihapiirissä oli tulentekopaikka ja Wc. Rannasta oli kauniit näkymät merelle.



 Aikomuksenamme oli matkan varrella paistaa hiukan makkaraa lounaaksi, kun tulen tekopaikkoja näytti olevan muutamassa kohdassa. Rummelgrynnanin taukopaikalle tullessamme totesimme, ettei kunnon tulenteko paikkaa ollut eikä ainakaan puita. Ehkä sitä on tottunut liian hyvään palveluun. Hyvä uimaranta näytti kyllä olevan. Toki emme olleet valmistautuneet uimaan. Onneksi meillä oli muitakin eväitä, niin nakersimme ne paikalle rakennetussa katoksessa.
Vesi oli yllättävän korkealla ja paikoitellen polku oli niin veden peitossa, että täytyi hakea kiertoreitti metsän kautta. Sellaisella sivupolulla törmäsimme myös tällaiseen aarteeseen, lakkakääpään. Toki tajusimme mikä se on vasta jälkeenpäin. Ihailimme vain sen kauneutta. Märkyydestä huolimatta seikkailimme myös Jätterholmsbrunnenin sillalle, joka horjuvuudessaan oli jännittävä kokemus.






Kelistä ja heikosta evästyksestä johtuen päätimme jatkaa sillalta suoraan autolle. Pysähdyimme toki matkalla ihailemaan Söderskataträskettiä ja pohtimaan kuinka rannalle lahonnut vene oli sinne kulkeutunut. Hieno reitti ja tuo pohjoinen osuuskin pitää joskus tulla patikoimaan. Toivottavasti hieman suotuisammalla säällä.